Tilkankadulla

    

Ajelimme eilen päivällä bussikyydillä Hakamäentietä Pasilaan, Ilmalaan ja aseman ohi Kalasatamaan. Urbaania maisemaa, jota hahmottaa vain vähän kerrassaan. Kuvasin seitsemännen kerroksen terassilta Kalasataman tornitaloja ja kaistaleen vettä, jota näkyy rakennusmassan välistä. Eilen aamupäivällä valmistelin Gaz matkaan -käsikirjoituksen siihen kuntoon, että voin lähettää sen tänään muutamalle valitulle kustantajalle. Tämä läppäri ei tunne suomen kielen oikolukua eli se jäi tekemättä. Ikään kuin vuoropuheluna Irene Vallejon Papyrus-kirjan kanssa – on kieliä, jotka häviävät. Siinä ei auta edes seitsemänsataa kiloinen, muinainen Rosettan kivi eikä siitä nimensä saanut Rosetta -ohjelma, joka pyrkii säilyttämään kieliä tässä yhtenäistyvässä maailmassa. Helena kutoi eilen aamupuolella. Illalla katsoimme jalkapalloa ja luin muutaman sivun Papyrusta. Olen lukenut siitä neljäsosan. Pidän Vallejon keskustelevasta, puhuvasta tyylistä, jossa hän kertoo omia huomioitaan ja tuntemuksiaan eikä vetäydy akateemisen fraasikuoren taakse.

Tilkankadulla

    

Tällainen värikäs, kirjava tupsu lankaa on jäänyt tähteeksi Helenan eiliseltä monen tunnin kudontarupeamalta. Pusero on vielä vähän kesken. Kauppareissulla eilen Tilkankadun asvalttia koristivat keltaiset koivunlehdet ja pienet, ruskeat koivunsiemenet. Kerrostalon ylle pilvien keskeen repeytyi laikku sinitaivasta. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Sivuja siihen kertyi 841. Eilen raakkasin ja poistin sivun verran. Seuraava vaihe on kokeilla koneen oikolukutoimintoa, miten se löytää kolmet peräkkäiset kirjaimet ja muut karkeimmat virheet. Annan koneen käydä tekstin läpi. En lue sitä. Luen muuta, eilen sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja neljäkymmentä sivua Papyrusta. Helena pyysi minua kertomaan siitä, kun istuimme iltaviimeiseksi sohvalla ja odotimme jalkapallo-ottelun alkua. Siitä on kaksi vuotta, kun hän luki Papyruksen, mutta se on jäänyt jo muiden kymmenien kirjojen lukukokemusten taakse. Helena muistaa pitäneensä kirjasta, mutta hän muistaa myös, että olisi kaivannut siihen kuvia, mutta niitä kirjassa ei ole. Irene Vallejon Papyrus on pelkkiä kirjainmerkkejä paperilla. Eilen pääsin siinä pergamenttiin, joka tuli kehityksessä, kirjan tiessä, vuoroon papyrus-kaislan jälkeen, eläinten pingoitettuja ja kaltattuja ja hiottuja nahkoja, joille voi kirjoittaa ja piirtää ja jotka kestävät kaislaa paremmin.

Tilkankadulla

   

 

 Arviointini ei osunut kohdalleen. En päässyt eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta loppuun. Kävin siitä läpi kaksikymmentäyksi sivua. Muutoksia tuli niin paljon, että edistyin hitaammin kuin laskin. Helenakaan ei saanut kutomustaan valmiiksi. Hihat ovat kesken. Reippailimme eilen aamupuolella Munkkiniemeen kirjastoon. Palautimme neljä kirjaa ja lainasin varaamani Irene Vallejon tietokirjan Papyrus, alanimikkeeltään Kirjan katkeamaton tarina. Muistan tämän kirjan, kun se tuli pari vuotta sitten suomeksi. Helena luki sen silloin, mutta minä siirsin sen tuonnemmaksi. Luin sitä eilen seitsemänkymmentä sivua. Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas. Se oli pyyhkiytynyt mielestä, vaikka se on varmaan mainittu koulun historiantunneilla. Aristoteles opetti Aleksanteria. Ptolemaios oli Aleksanterin ystävä ja henkivartija ja hänestä tuli Egyptin hallitsija. Ptolemaiosten sukuketju hallitsi vuosisatoja Egyptiä. Lawrence Durrellin Alexandria-kvartetti sijoittuu Egyptiin eikä Kreikkaan niin kuin olen luullut. Yksi niitä kirjoja, jotka olen ajatellut joskus lukevani. Henry Miller mainitsee Durrellin. Irene Vallejo kirjoittaa Papyruksen Prologissa, että häntä pelottaa ensimmäisten rivien kirjoittaminen. Teksti on kuitenkin näin lukijasta vapautuneen ja innostuneen tuntuista, luontevaa.

Tilkankadulla

    

 Tähtiä taivaalla aamulla puoli kuusi Helsingin Pikku Huopalahdessa, Jupiter ja Orionin tähdistö. Lämpötila alle kahdeksan astetta. Eilen oli aurinkoa ja pilviä ja lätäköitä, kun lähdimme kaupalle. Joku oli kirjoittanut Love roskahuoneen ikkunaan. Auton konepeltiä ja tuulilasia koristivat vesipisarat ja varisseet lehdet. Kävin eilen läpi viisikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Saanko tämän viimeisen kirjoituskerran päätökseen tänään? Siellä on tulossa epätasaisempi jakso, joten varma ei voi olla. Helenan kudonnainen tulee kai sekin valmiiksi tänään. Elämme näin synkronissa keskenämme. Luin eilen loppuun Merete Mazzarellan kirjallisuusaiheisen Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst, viimeiset rivit vähän ennen kello yhtätoista iltayöstä. Voi olla, että olen lukenut tämän teoksen joskus kaksikymmentä vuotta sitten suomeksi. Tekee mieli lukea välillä tällaista asiaproosaa ja myös kielillä. Helena luki sohvalla vieressäni Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneitä papereita. Irene Vallejon Papyrus on noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa. Aloitamme ulkoilun siitä tänään.

Tilkankadulla

    

Piirakoita Mannerheimintien ja Koroistentien kulmauksessa olevasta lankarullakioskista. Otimme siitä molemmat useita kuvia eikä se ottanut asettuakseen kuvaan tämän paremmin. Kioski on avattu uudestaan tämän kuun alussa ja se on avoinna keskiviikkoisin ja perjantaisin kello kahdestatoista eteenpäin. Tilkankadulla sateisesta säästä huolimatta ruusut hehkuivat komeina. Velkuanpolulla piti pysähtyä kuvaamaan varissut vaahteranlehti, jossa oli niin hieno värikirjo. Eilen iltapäivällä satoi roimasti parin tunnin ajan täällä meidän kulmalla ja säätutkan perusteella koko Helsingin alueella. Kävin eilisen aikana läpi kuusikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä sata sivua. Helenan kutomus edistyy sekin vauhdilla. Hän ei löytänyt mieleistään lukukirjaa ennen kuin otti hyllystämme kesken luvun olevan Charles Dickensin maineikkaan Pickwick-kerhon jälkeenjäänet paperit. Siihen voi turvata aina. Näitä parhaita tuttuja on. Minä luin puolitoista sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kolmisenkymmentä sivua Merete Mazzarellan huomioita lukemisen taidosta kirjassa Där man aldrig är ensam.

Tilkankadulla

    

 Polkupyöräkirppis puolimatkassa eli Vantaan Pähkinärinteessä, kun tullaan Kehä kolmoselle. Eilen olin valmiina ottamassa kuvan heidän näyttävästä mainospolkupyörätelineestään, kun bussi lähti liikennevaloista. Toisen kerran varauduin ottamaan vauhdissa kuvan kahdesta lampaasta, jotka ovat laiduntaneet pienellä niittytilkulla Lahnuksen huoltoaseman jälkeen, mutta niitä ei ollut. Rinnekodille vievän tien varressa, metsässä, otin kuvia kannoista, kaatuneista puista ja sienistä. Joukossa on myös outoja, tuntemattomia sieniä ja myrkkysieniä. Keräsin suppilovahveroita sieltä täältä, osuin mustatorvisienikasvustoon ja muutamia hyviä tatteja löytyi. Rouskuista eniten oli karvarouskuja. Hirvien jätöksiä oli kohdakkoin. Olin takaisin kotona yhdentoista aikaan. Kuivuri tuli täyteen. Helena ryöppäsi rouskut, joista tuli kolme annosta pakastimeen. Kävin läpi eilen iltapäivällä kolmekymmentäkolme sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toinen osa päättyi ja kolmas alkoi. Helenalla on olohuoneen lattialla kaksi banaanilaatikkoa, joissa on valikoituja lankoja ja hän tutki niitä eilen, keri uudestaan ja kutoi seuraavaa käsityötään. Luin toista sivua Franz Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja kolmekymmentä sivua Merete Mazzarellan huomioita kirjassa Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst. Kirjastosta varaamani Irene Vallejon Papyrus on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Sumua aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lämpötila on kuusitoista astetta, vähäistä länsituulta ja kosteus on Ilmatieteen laitoksen mukaan sata prosenttia. Kävimme eilen keskustassa viemässä henkilökohtaisesti onnittelukortin hyvälle ystävällemme hänen työpaikalleen. Joimme kahvit ja tarinoimme. Samalla reissulla poikkesimme varta vasten Eduskunnan lisärakennuksen edustalle kuvaamaan siellä olevia isoja, hopeisen harmaita mansikankukkia, -lehtiä ja pulleita mansikoita. Otin niistä kuvia alkukesästä kauempaa, mutta nyt piti päästä kuvaamaan lähempää. Kävimme myös Akateemisessa Kirjakaupassa. Helena halusi nähdä yhden kudontakirjan, se löytyi ja minä silmäilin uutta kirjatarjontaa kolmella kielellä. Sitä oli esillä sisääntuloaulassa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Yhtenä oli Irene Vallejon Papyrus -niminen teos. Kotona varasin sen kirjastosta. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi iltapäivällä ja katsoi jotain sarjaa televisiosta. Häneltä loppui luettava ja hän valitsi omasta hyllystämme Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Sen nimi taisi olla Liian monta kuolemaa. Minä luin pari sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kirja on lopuillaan ja kolmekymmentä sivua Merete Mazzarellan teosta Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst. Kello on nyt kahtakymmentä vaille kuusi ja olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion puoleen.