Tilkankadulla

    

Sataa vettä täällä etelärannikolla, tänään joulukuun yhdeksäntenätoista päivänä, kun on kulunut vuosi ja kolme kuukautta muutostamme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahteen. Helena valikoi itselleen kalenterin ensi vuodelle. Otin eilen kauppareissulla kuvan Tilkasta Tilkankadulta tällaisena joulua edeltävän, sateentihkuisen hämärän hetkenä. Kuorin ja pilkoin eilen aamulla lantut ja Helena paistoi iltapäivällä joulun lanttulaatikot. Hän keitti myös ison kattilan perunoita, kuori ne ja laittoi imeltymään. Kävin läpi eilen aamulla Nilkka -tarinan, johon tuli sen verran lisää, että nyt sitä on niukasti kaksikymmentä sivua. Helena tekee luonnoksia, akvarelleja ja virkkaa isoäidinneliöitä, erikokoisia ja -värisiä tilkkuja. Jatkoimme iltapäivällä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin ääneenlukua. Uskon edelleen, että kirjailija liioittelee. Kokeileeko hän kuinka pitkälle voi vedättää? Muistamme toki, Helena ja minä, mitä jatkossa tulee. Illemmalla luimme tovin Helena Gardnerin Perry Mason -dekkaria Vahakantinen muistikirja ja minä luin Allen Ginsbergs poems ja Nikolaj Gogols Taras Bulba på svenska. Aro levittäytyy ympärillä. Saapuminen kasakoiden kaupunkiin, päämajaan. Myöhäisillasta katsoimme naisten bundesliigajalkapalloa, Wolfsburg vastaan Werder Bremen. Helena veikkasi ja tiesi, että ottelu päättyy yksi nolla.

Tilkankadulla

    

Kiulukoita pensaassa kerrostalon pihalla sunnuntaiaamuna Ruskeasuolla, Helsingin Korppaanmäentiellä. Lämpöasteita vuorokauden ympäri. Lumi sulaa jalkakäytävillä jääksi ja iljanteeksi. Viikko jouluun ja kaksi viikkoa tätä vuotta. Eilen luin ja muokkasin Nilkka -tarinan alusta loppuun. Yhdeksäntoista sivua. Helena teki akvarelleja, virkkasi ja laittoi porkkanalaatikkoa jouluksi. Luimme ääneen iltapäivällä vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksatta nidettä, Vanki. Kirjailija liioittelee. En tiedä mikä tämän osan ja kahden seuraavan vastaanotto on ollut aikoinaan Ranskassa, mutta ne on julkaistu postuumisti eli kirjailija on silloin ollut jo autuaammilla mailla. Tein eilen aamulla kirjastovarauksen kahdesta Majlis de Kerangalin suomennetusta kirjasta, joita en ole lukenut ja iltaan mennessä molemmat olivat siirtyneet Matkalla -tilaan. Pidin hänen teoksestaan Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät, jonka luin kesän lopussa. Helena luki eilen illalla Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkaria Vahakantinen muistikirja. Minä luin muutaman runon Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen på svenska några sidor om Nikolaj Gogols roman Taras Bulba. Pimeällä iltataivaalla näkyi parvekkeeltamme kirkas tähti, jonka oletan olevan Jupiter.

Tilkankadulla

    

Kolmas adventtisunnuntai. Patikoimme eilen mainiossa säässä Munkkiniemeen kirjastoon ja lainasin Mooren Jerusalemin. Vilkaisin kirjan sisälle heti ennen kuin lainasin sen ja totesin tekstin olevan minimaalista fonttia ja mielessä kävi palauttaisiko sen sittenkin saman tien, mutta otin sen kuitenkin matkaan. Luettuani kotona neljä sivua luovutin. Ei onnistu minun näölläni. Harmi. Kun palasimme kirjastosta ja kiersimme Pikku Huopalahden rantaraittia, rusakko loikki rantaäyrään alas jäälle ja yhtä kyytiä lahden toiselle puolelle ruovikkoon. Helena teki eilen akvarelleja aamulla ja päivällä ja virkkasi muun ajan telkun äärellä. Minä työstin Nilkka -kertomusta. Se muuntuu. Lopetin eilen, kun olin sivulla viisi ja jolloin tekstiä oli kaikkiaan yhdeksäntoista sivua. Lyhytsanainen muuttuu pitkäsanaiseksi. Aloitimme iltapäivällä ääneenlukuna seuraavan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -niteen, Vanki ja joka ilmestyi postuumisti kirjailijan kuoltua. Hänen veljensä toimitti loput kolme osaa ja täydensi tämän pitkän romaanin. Helena luki eilen illalla Charles Dickensin klassikkoa Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Hän lukee sitä kirjaa aina, jos ei ole muuta käsillä. Unikirjana hän aloitti Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin Vahakantinen muistikirja. Minä palasin lukemaan Allen Ginsbergin runoja ja otin toiseksi lukuun Nikolai Gogolin Taras Bulba -boken på svenska.

Tilkankadulla

    

Näkymä Helsingin Tilkantorin rannasta eilen aamulla, kun kiersimme sen kautta kauppaan. Sarastuksen aikaa. Aurinko valaisi pilviä Ruskeasuolla Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksen yllä. Eilen luin ja muokkasin Nilkka -kertomusta kahteen otteeseen. Helena teki akvarelleja ja virkkasi isoäidinneliöitä, kun pidimme lukutuntia. Luimme loppuun ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännen niteen Sodoma ja Gomorra I-II. Päähenkilö toteaa, että pikku juna, joka yhdistää rannikon paikkakuntia, on kuin jatkoa seurapiireille ja vain liikkuva sellainen. Juna odottaa matkustajia ja pitää taukoja ja siihen voi hypätä kyytiin kesken kaiken. Tutut kokoontuvat siellä yhteiselle matkalle menossa johonkin sovittuun kyläpaikkaan. Otin valmiiksi seuraavan niteen klaffipiirongin päälle: Vanki. Varaamani Alan Mooren Jerusalem -novel odottaa noutoa Munkkiniemen kirjastossa. Teemme siis kävelylenkin sinne. Palautamme viisi lainaa. Allen Ginsberg Collected Poems siirtynee väliaikaisesti jäähylle, koska Jerusalem on in English, tietääkseni yli tuhatsivuinen kummajainen ja ennakoin, että kirja vaatii jonkinmoista paneutumista. Olen utelias siitä. Ginsbergin runoissa olen sivulla 491, en vielä aivan puolivälissä. Oma kirja, joka on aina käsillä ja saatavissa.

Tilkankadulla

    

Syvänsinistä taivasta nyt perjantaiaamuna, täällä etelärannikolla, kun kävin parvekkeella. Lisää isoäidinneliöitä. Helenan viimeisin peitto kuvattuna eilen iltapäivällä. Hän keskittyi eilen jo enemmän maalausaiheiden luonnosteluun. Osan päivää hän purki jotain vanhaa neulomusta, puseroa, joka oli jäänyt jostain syystä pitämättä. Langat kiertoon. Minä kirjoitin eilen aamusella ja myöhemmin iltapäivällä Nilkka -kertomusta. Muokkasin sitä. Iltapäivällä luin ääneen kahden tunnin ajan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, sen seitsemättä nidettä, Sodoma ja Gomorra I-II, josta jäi nelisenkymmentä sivua vielä tälle päivälle. Loppuuko vuosi ennen kuin saamme Proustin päätökseen? Illalla katsoimme jalkapalloa. Meille näytettiin ruhtinaalliset kaksi ottelua, joista myöhempi jäi puoliväliin. Uni voitti.

Tilkankadulla

    

Helena otti tällaisen kuvan hetki sitten, kun hän oli aamuensimmäiseksi sauvakävelemässä. Otimme eilen kauppareissulla lumikuvia, kinoksia ja aurattuja ja auraamattomia jalkakäytäviä. Vaikka en seuraa uutisia, lakon kumu kuuluu silti. Maailma jymisee. Mietin mielessäni mihin suuntaan tämä meidän yhteiskuntamme kehittyy? Edistyy vai taantuu? Eilen luin ja työstin aamulla Nilkka -kertomustani. Päätin lukea sen toistamiseen myöhemmin nähdäkseni onko se valmis: Kävi toisin. Takerruin ensimmäiseen proosakappaleeseen, sen ensimmäiseen riviin, ensimmäiseen sanaan ja poistin sen. Työstin sitten jonkin aikaa tätä Nilkan alkua, ensimmäistä sivua. Nyt tänä torstaiaamuna odotan innolla miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Olenko vasta alussa siinä? Helena neuloi eilen valmiiksi uusimman isoäidinpalapeittonsa. Otamme siitä kuvia tänään ja ehkä laitamme jonkin kuvan huomiseksi postauskuvaksi. Helena on tehnyt myös luonnoksia oman työpöytänsä ääressä, siirtymänä käsityöpainoitteisesta ajankäytöstä maalaustaiteeseen. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Luimme myöhemmin illalla Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin pitkiä, kertovia, kantaaottavia runoja. Helenalla on unikirjana menossa seuraava Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari hyllystämme, Herrasmieskiristäjä. Helmetin sivuilta näin, että varaamani Mooren Jerusalem on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Portaille oli leijannut eilen luonnonkoriste, tuulen tuomat lehmuksen terveiset. Taustana vitivalkoinen lumi keskellä kaupunkia, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Illan ja yön on satanut lisää lunta. Otin nyt aamulla päivityskuvan parvekkeelta, jossa pihalamppu on lumimittarina. Eilen luin ja työstin jälleen kertaalleen läpi Nilkka -kertomuksen. Muutamia muutoksia ja lisäyksiä. Helena neuloo isoäidinpalapeittoa kokoon. Iltapäivällä luimme ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Auto, outolainen ilmestyy tarinaan. Se muuttaa päähenkilön katsetta tai huomioita, kun etäisyydet kutistuvat. Hurjaa kyytiä. Voi vuokrata auton yhdessä mekaanikon kanssa. Illemmalla luimme Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin runoja. Iltaviimeiseksi katsoimme jalkapalloa, Napoli vastaan Braga, joka ottelu päättyi kaksi nolla. Katsomossa näkyi yleisöä sekä t-paidoissa että toppatakeissa.