Helena otti tällaisen kuvan hetki sitten, kun hän oli aamuensimmäiseksi sauvakävelemässä. Otimme eilen kauppareissulla lumikuvia, kinoksia ja aurattuja ja auraamattomia jalkakäytäviä. Vaikka en seuraa uutisia, lakon kumu kuuluu silti. Maailma jymisee. Mietin mielessäni mihin suuntaan tämä meidän yhteiskuntamme kehittyy? Edistyy vai taantuu? Eilen luin ja työstin aamulla Nilkka -kertomustani. Päätin lukea sen toistamiseen myöhemmin nähdäkseni onko se valmis: Kävi toisin. Takerruin ensimmäiseen proosakappaleeseen, sen ensimmäiseen riviin, ensimmäiseen sanaan ja poistin sen. Työstin sitten jonkin aikaa tätä Nilkan alkua, ensimmäistä sivua. Nyt tänä torstaiaamuna odotan innolla miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Olenko vasta alussa siinä? Helena neuloi eilen valmiiksi uusimman isoäidinpalapeittonsa. Otamme siitä kuvia tänään ja ehkä laitamme jonkin kuvan huomiseksi postauskuvaksi. Helena on tehnyt myös luonnoksia oman työpöytänsä ääressä, siirtymänä käsityöpainoitteisesta ajankäytöstä maalaustaiteeseen. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Luimme myöhemmin illalla Helena Karin Slaughterin jännäriä After that Night ja minä Allen Ginsbergin pitkiä, kertovia, kantaaottavia runoja. Helenalla on unikirjana menossa seuraava Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkari hyllystämme, Herrasmieskiristäjä. Helmetin sivuilta näin, että varaamani Mooren Jerusalem on Matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti