Näkymä Helsingin Tilkantorin rannasta eilen aamulla, kun kiersimme sen kautta kauppaan. Sarastuksen aikaa. Aurinko valaisi pilviä Ruskeasuolla Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksen yllä. Eilen luin ja muokkasin Nilkka -kertomusta kahteen otteeseen. Helena teki akvarelleja ja virkkasi isoäidinneliöitä, kun pidimme lukutuntia. Luimme loppuun ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännen niteen Sodoma ja Gomorra I-II. Päähenkilö toteaa, että pikku juna, joka yhdistää rannikon paikkakuntia, on kuin jatkoa seurapiireille ja vain liikkuva sellainen. Juna odottaa matkustajia ja pitää taukoja ja siihen voi hypätä kyytiin kesken kaiken. Tutut kokoontuvat siellä yhteiselle matkalle menossa johonkin sovittuun kyläpaikkaan. Otin valmiiksi seuraavan niteen klaffipiirongin päälle: Vanki. Varaamani Alan Mooren Jerusalem -novel odottaa noutoa Munkkiniemen kirjastossa. Teemme siis kävelylenkin sinne. Palautamme viisi lainaa. Allen Ginsberg Collected Poems siirtynee väliaikaisesti jäähylle, koska Jerusalem on in English, tietääkseni yli tuhatsivuinen kummajainen ja ennakoin, että kirja vaatii jonkinmoista paneutumista. Olen utelias siitä. Ginsbergin runoissa olen sivulla 491, en vielä aivan puolivälissä. Oma kirja, joka on aina käsillä ja saatavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti