Kolmas adventtisunnuntai. Patikoimme eilen mainiossa säässä Munkkiniemeen kirjastoon ja lainasin Mooren Jerusalemin. Vilkaisin kirjan sisälle heti ennen kuin lainasin sen ja totesin tekstin olevan minimaalista fonttia ja mielessä kävi palauttaisiko sen sittenkin saman tien, mutta otin sen kuitenkin matkaan. Luettuani kotona neljä sivua luovutin. Ei onnistu minun näölläni. Harmi. Kun palasimme kirjastosta ja kiersimme Pikku Huopalahden rantaraittia, rusakko loikki rantaäyrään alas jäälle ja yhtä kyytiä lahden toiselle puolelle ruovikkoon. Helena teki eilen akvarelleja aamulla ja päivällä ja virkkasi muun ajan telkun äärellä. Minä työstin Nilkka -kertomusta. Se muuntuu. Lopetin eilen, kun olin sivulla viisi ja jolloin tekstiä oli kaikkiaan yhdeksäntoista sivua. Lyhytsanainen muuttuu pitkäsanaiseksi. Aloitimme iltapäivällä ääneenlukuna seuraavan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -niteen, Vanki ja joka ilmestyi postuumisti kirjailijan kuoltua. Hänen veljensä toimitti loput kolme osaa ja täydensi tämän pitkän romaanin. Helena luki eilen illalla Charles Dickensin klassikkoa Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Hän lukee sitä kirjaa aina, jos ei ole muuta käsillä. Unikirjana hän aloitti Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin Vahakantinen muistikirja. Minä palasin lukemaan Allen Ginsbergin runoja ja otin toiseksi lukuun Nikolai Gogolin Taras Bulba -boken på svenska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti