Sataa vettä täällä etelärannikolla, tänään joulukuun yhdeksäntenätoista päivänä, kun on kulunut vuosi ja kolme kuukautta muutostamme Luumäen Taavetista Helsingin Pikku Huopalahteen. Helena valikoi itselleen kalenterin ensi vuodelle. Otin eilen kauppareissulla kuvan Tilkasta Tilkankadulta tällaisena joulua edeltävän, sateentihkuisen hämärän hetkenä. Kuorin ja pilkoin eilen aamulla lantut ja Helena paistoi iltapäivällä joulun lanttulaatikot. Hän keitti myös ison kattilan perunoita, kuori ne ja laittoi imeltymään. Kävin läpi eilen aamulla Nilkka -tarinan, johon tuli sen verran lisää, että nyt sitä on niukasti kaksikymmentä sivua. Helena tekee luonnoksia, akvarelleja ja virkkaa isoäidinneliöitä, erikokoisia ja -värisiä tilkkuja. Jatkoimme iltapäivällä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin ääneenlukua. Uskon edelleen, että kirjailija liioittelee. Kokeileeko hän kuinka pitkälle voi vedättää? Muistamme toki, Helena ja minä, mitä jatkossa tulee. Illemmalla luimme tovin Helena Gardnerin Perry Mason -dekkaria Vahakantinen muistikirja ja minä luin Allen Ginsbergs poems ja Nikolaj Gogols Taras Bulba på svenska. Aro levittäytyy ympärillä. Saapuminen kasakoiden kaupunkiin, päämajaan. Myöhäisillasta katsoimme naisten bundesliigajalkapalloa, Wolfsburg vastaan Werder Bremen. Helena veikkasi ja tiesi, että ottelu päättyy yksi nolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti