Tilkankadulla

    

Jäniksenjälkiä pihan puhtaalla lumella. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Kuvassa Tilkantorin rantaa eilen aamusella. Almanakan mukaan tänään vietetään Viattomien lasten päivää. Miten luulin, että kaikki lapset ovat viattomia. Eilen Helena jatkoi akryylitöiden parissa. Minä työstin vanhaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä. Olen siinä sivulla neljätoista. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä nidettä, Pakenija, jossa päähenkilö alkaa jäljittää edesmenneen muinaisia tekemisiä. Illalla Helena aloitti seuraavan Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin, Piikkilanka-aita. Minä luin kaksi runoa Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen vajaat sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Latvakerttunen. Onko se oikea lintulaji? Ennen puoltayötä näimme täysikuun pilviudun keskellä.

Tilkankadulla

    

Luulimme jo näkevämme eilen iltamyöhällä tai yöllä täysikuun, kun Jupiter tuli esiin illan pimennyttyä, mutta pian pilvet peittivät taivaan Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa Helenan uusin akryylityö, yksi joulunpyhien maalaussessioiden tuloksia. Syksyn lehtien moninaiset värit kiehtovat ja vetävät häntä puoleensa. Minä jatkoin eilen aamulla vanhan Me puhallamme kynttilöitä -tekstin päivittämistä. Kolmetoista sivua käyty läpi. Jatkoimme myös ääneenlukua iltapäivällä. Juonipaljastus: Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksännessä niteessä, Pakenija, Albertine kuolee, kun hevonen heittää hänet satulasta vasten puuta. Voin kuvitella miten kirjailija on miettinyt teokseensa sopivaa onnettomuutta päästäkseen vapaaksi kroonisen mustasukkaisuuden aiheesta, josta oli tullut kirjassa pakkopaita. Hevonen tuli hätiin. Eilen illalla viimeiseksi vietimme kahdenkeskistä lukuhetkeä, rinnatusten sohvalla, Helena lukien seuraavaa omasta hyllystämme löytämäänsä Perry Masonia ja minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Kolmasosa luettu siitä. Pidän tekstistä. Tarina imee mukaansa.

Tilkankadulla

    

Hyvää Tapaninpäiväaamua. Kuvassa on lahjaksi saatu leikkokukka-asetelma. Emme viettäneet varsinaista lahjajoulua, ne ajat ovat takanapäin, mutta minä sain Helenalta hänen kutomansa villasukat, joissa on varmaan vaikutteita Marcel Proustin sanataiteesta ja lisäksi annoimme toisillemme nauharusetein suljetut tuoreet päiväkirjavihkomme. Eilen tuli kaksi nuorta hyvää ystäväämme tervehdyskäynnille, teelle ja kahville ja saimme tietää heidän kuulumisensa. Helenalla oli heille nimikkovillasukat ja kaksi isoäidinneliöpalapeittoa lähti heidän mukaansa. Eilen aamulla jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tarinan stilisointia. Olen siinä sivulla seitsemän. Helena maalasi, akryyleillä. Teimme ennen ruokailua kävelylenkin Tilkankatua pitkin, sitten rantaan ja rantaraittia myöten Tilkantorille ja kotiin. Iltapäivällä Helena maalasi toisen session ja minä aloin lukea ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä osaa, Pakenija. Illalla Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin Pimeän risteys, jota hän kehui kirjailijan parhaaksi. Minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus ja nautin tekstistä.

Tilkankadulla

    

   

Joulupäivää. Joulutähti pöydällä koristeena. Eilen aattona teimme kauppamatkalla kierroksen Tilkantorin rannan kautta. Pysähtynyt talvipäivän hetki. Helena maalasi eilen aamulla ja päivemmällä telineensä ääressä. Minä aloin stilisoida ja parannella Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kolme sivua. Iltapäivällä luin ääneen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannen niteen, Vanki. Kirjailija intoutuu siinä kirjoittamaan ja analysoimaan Dostojevskiä. Hän, päähenkilöminä, puhuu ikään kuin Albertinelle, vangilleen. Esitelmöi. Luin loppuun Maylis de Kerangalin romaanin Maailma käden ulottuvilla ja aloitin Jonathan Franzenin kirjan Vapaus. Ripaus ranskalaisuutta ja sen jälkeen amerikkalaisuutta vai onko se kansainvälisyyttä. Helena lukee yhä Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys. Katsoimme päivän päätteeksi Firma -elokuvan. Se on nähty ennen ja luettu myös kirjana joskus aikoja sitten. Nuori Tom Cruise.

Tilkankadulla

    

Jouluaatto. Toinen joulumme Tilkankadulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa rappukäytävän alakerrassa perinteinen olkipukki toivottaa Hyvää joulua kaikille lukijoille. Siellä olkipukki on viettänyt viimeisen viikon talon asukkaiden ilona ja koristuksena. Pientä pakkasta nyt aattoaamuna. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Sen jälkeen Helena laittoi kinkun paistumaan. Aloin lukea toissapäivänä vanhaa tarinaa Me puhallamme kynttilöitä, jonka luin eilen loppuun. Totesin, että siinä on ainesta, joten otin kopion ja alan työstää sitä. Iltapäivällä Helena maalasi rupeaman telineensä ääressä ja minä luin ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Illemmalla Helena jatkoi lukien Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys ja minä luin Maylis de Kerangalin romaania Maailma käden ulottuvilla.

Tilkankadulla

   

Joulun aatonaatto valkenee märkänä ja sateisena Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen pyrytti ja oli loskaa reitillä, kun tarvoimme Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin Mooren Jerusalem -kirjan, jossa oli niin pientä tekstiä, etten kyennyt lukemaan sitä. Lainasimme Helena Leena Lehtolaisen dekkarin Pimeän risteys ja minä neljä kirjaa: Maylis de Kerangalin Maailma käden ulottuvilla ja Sillan synty, Jonathan Franzenin Vapaus ja Annie Ernaux’n Tapaus. Lukeminen ei lopu joulun pyhinä. Eilen luin kahteen otteeseen muutaman sivun vanhaa tarinaa, Me puhallamme kynttilöitä, sen ensimmäistä versiota. Aikoinaan olin siihen varsin tyytyväinen, mutta luettuani viidesosan tekstistä, olen löytänyt paljon korjattavaa ja paranneltavaa. Aloitimme eilen iltapäivän ääneenlukutunnin makuuhuoneen puolella, Helena maalasi telineensä ääressä ja minä istuin sängyn laidalla kirjan kanssa. Draamaa Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannessa niteessä, Vanki. Myöhemmin illalla luimme molemmat omia kirjojamme olohuoneen sohvalla, Helena aloitti Leena Lehtolaisen Pimeän risteyksen ja minä valikoin Maylis de Kerangalin kirjan Maailma käden ulottuvilla.

 

Tilkankadulla

    

Talvipäivänseisaus. Lunta pyryttää sakeasti Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko lepää pihalla talonsiiven seinustalla. Kuvassa on Eric Palmguistin kansitaidetta vuodelta 1962, omslag om Nikolaj Gogols roman Taras Bulba. Elämme vuoden pimeintä aikaa, mutta samalla tapahtuu käänne kohti kevättä. Aurinko on paistanut muutamana viime päivänä lyhyen tovin pihaa rajaavien talojen kattojen yli. Eilen luin aamulla Nilkka -tarinan läpi enkä tehnyt muutoksia. Onko se valmis? Helena siirsi ison maalaustelineen keittiösopen seinustalta makuuhuoneeseen ja järjesti samalla työpöytänsä. Luimme iltapäivällä ääneen seuraavat reilut neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sen Vanki -nidettä. Kopeasti esiintyvä paroni de Charlus käyttäytyy kuin isäntä Verdurinien musiikki-illanvietossa. Lopetimme luvun siihen kohtaan, kun Emäntä päättää toimia saman tien ja järjestää välirikon paronin ja hänen viulistisuojattinsa välille. Eilen katsoimme pitkästä aikaa telkusta Quentin Tarantinon elokuvan Pulp Fiction. Tänään olemme lähdössä Munkkiniemen kirjastoon, jossa on noudettavissa kolme kirjavarausta, Helenalle Leena Lehtolaisen uusin ja minulle de Kerangalin kaksi teosta.