Talvipäivänseisaus. Lunta pyryttää sakeasti Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko lepää pihalla talonsiiven seinustalla. Kuvassa on Eric Palmguistin kansitaidetta vuodelta 1962, omslag om Nikolaj Gogols roman Taras Bulba. Elämme vuoden pimeintä aikaa, mutta samalla tapahtuu käänne kohti kevättä. Aurinko on paistanut muutamana viime päivänä lyhyen tovin pihaa rajaavien talojen kattojen yli. Eilen luin aamulla Nilkka -tarinan läpi enkä tehnyt muutoksia. Onko se valmis? Helena siirsi ison maalaustelineen keittiösopen seinustalta makuuhuoneeseen ja järjesti samalla työpöytänsä. Luimme iltapäivällä ääneen seuraavat reilut neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, sen Vanki -nidettä. Kopeasti esiintyvä paroni de Charlus käyttäytyy kuin isäntä Verdurinien musiikki-illanvietossa. Lopetimme luvun siihen kohtaan, kun Emäntä päättää toimia saman tien ja järjestää välirikon paronin ja hänen viulistisuojattinsa välille. Eilen katsoimme pitkästä aikaa telkusta Quentin Tarantinon elokuvan Pulp Fiction. Tänään olemme lähdössä Munkkiniemen kirjastoon, jossa on noudettavissa kolme kirjavarausta, Helenalle Leena Lehtolaisen uusin ja minulle de Kerangalin kaksi teosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti