Jäniksenjälkiä pihan puhtaalla lumella. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Kuvassa Tilkantorin rantaa eilen aamusella. Almanakan mukaan tänään vietetään Viattomien lasten päivää. Miten luulin, että kaikki lapset ovat viattomia. Eilen Helena jatkoi akryylitöiden parissa. Minä työstin vanhaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä. Olen siinä sivulla neljätoista. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä nidettä, Pakenija, jossa päähenkilö alkaa jäljittää edesmenneen muinaisia tekemisiä. Illalla Helena aloitti seuraavan Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin, Piikkilanka-aita. Minä luin kaksi runoa Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen vajaat sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Latvakerttunen. Onko se oikea lintulaji? Ennen puoltayötä näimme täysikuun pilviudun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti