Joulun aatonaatto valkenee märkänä ja sateisena Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen pyrytti ja oli loskaa reitillä, kun tarvoimme Munkkiniemeen kirjastoon. Palautin Mooren Jerusalem -kirjan, jossa oli niin pientä tekstiä, etten kyennyt lukemaan sitä. Lainasimme Helena Leena Lehtolaisen dekkarin Pimeän risteys ja minä neljä kirjaa: Maylis de Kerangalin Maailma käden ulottuvilla ja Sillan synty, Jonathan Franzenin Vapaus ja Annie Ernaux’n Tapaus. Lukeminen ei lopu joulun pyhinä. Eilen luin kahteen otteeseen muutaman sivun vanhaa tarinaa, Me puhallamme kynttilöitä, sen ensimmäistä versiota. Aikoinaan olin siihen varsin tyytyväinen, mutta luettuani viidesosan tekstistä, olen löytänyt paljon korjattavaa ja paranneltavaa. Aloitimme eilen iltapäivän ääneenlukutunnin makuuhuoneen puolella, Helena maalasi telineensä ääressä ja minä istuin sängyn laidalla kirjan kanssa. Draamaa Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannessa niteessä, Vanki. Myöhemmin illalla luimme molemmat omia kirjojamme olohuoneen sohvalla, Helena aloitti Leena Lehtolaisen Pimeän risteyksen ja minä valikoin Maylis de Kerangalin kirjan Maailma käden ulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti