Tilkankadulla

    

Lumen vallassa maa. Lunta eilen, yöllä ja aamulla. Kuvassa viisi lainakirjaa piirongin kirjoitustasolla. Edistyin jälleen muutaman sivun Me puhallamme kynttilöitä -tekstissä. Neljäsosa on käyty läpi ja muokattu. Helena maalaa akryylillä, luonnostelee, kutoo villasukkia, kuuntelee, kun luen ääneen, lukee ja katsoo televisiota. Iltapäivällä luimme seuraavat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä osaa, Pakenija. Päähenkilö tutkii Figaron etusivun artikkelia ja harmistuu, sillä siinä on sama otsake kuin hänen lehteen lähettämässään, julkaisemattomassa kirjoituksessa. Hän ajattelee laittaa valituksen Figaroon, mutta huomaa sitten, että se on hänen tekstinsä, hänen nimensä alla. Huomasin, että Helenalla oli illalla seuraava Perry Mason -dekkari luvussa. Utelias morsian. Ehkä se oli se. Minä olen loppuhuipennuksessa Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Edelleen hyvää tekstiä ja eläviä, amerikkalaisia henkilöhahmoja. Iltamyöhällä katsoimme jalkapalloa ja samalla ikkunasta ulos pihalle, jossa isot lumihiutaleet heijasivat pihavalojen loisteessa. Vuosi on kääntymässä lopuilleen.

Tilkankadulla

    

Rauhan päivä. Suokoon jokaisen päivän olla rauhan päivä. Kuvassa Helenan akryylimaalaus. Talitiainen syreenipensaassa. Siinä on sen aamupaikka. Eilen jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tekstin parantelua. Olen siinä sivulla yhdeksäntoista. Iltapäivällä, kun lopetimme Proustin lukemisen, näimme punatulkun pihalla syreenipensaan oksalla. Luulen, että se oli naaras, koska sen höyhenasu oli aika himmeän punertava. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin päähenkilö on tehnyt eroa tässä yhdeksännessä, Pakenija -niteessä, menehtyneeseen jo kahden iltapäivälukurupeaman ajan, noin kahdeksankymmentä sivua, mutta ehkä hän pääsee kohta viimein toisten helmojen makuun ja pariin. Helenalla on luvussa Erle Stanley Gardnerin Perry Mason ja piikkilanka-aita ja välillä hän lukee Sienilehden vuoden viimeistä numeroa. Minä luin sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Lukunautinto.

Tilkankadulla

    

Jäniksenjälkiä pihan puhtaalla lumella. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Kuvassa Tilkantorin rantaa eilen aamusella. Almanakan mukaan tänään vietetään Viattomien lasten päivää. Miten luulin, että kaikki lapset ovat viattomia. Eilen Helena jatkoi akryylitöiden parissa. Minä työstin vanhaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä. Olen siinä sivulla neljätoista. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä nidettä, Pakenija, jossa päähenkilö alkaa jäljittää edesmenneen muinaisia tekemisiä. Illalla Helena aloitti seuraavan Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin, Piikkilanka-aita. Minä luin kaksi runoa Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen vajaat sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Latvakerttunen. Onko se oikea lintulaji? Ennen puoltayötä näimme täysikuun pilviudun keskellä.

Tilkankadulla

    

Luulimme jo näkevämme eilen iltamyöhällä tai yöllä täysikuun, kun Jupiter tuli esiin illan pimennyttyä, mutta pian pilvet peittivät taivaan Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa Helenan uusin akryylityö, yksi joulunpyhien maalaussessioiden tuloksia. Syksyn lehtien moninaiset värit kiehtovat ja vetävät häntä puoleensa. Minä jatkoin eilen aamulla vanhan Me puhallamme kynttilöitä -tekstin päivittämistä. Kolmetoista sivua käyty läpi. Jatkoimme myös ääneenlukua iltapäivällä. Juonipaljastus: Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksännessä niteessä, Pakenija, Albertine kuolee, kun hevonen heittää hänet satulasta vasten puuta. Voin kuvitella miten kirjailija on miettinyt teokseensa sopivaa onnettomuutta päästäkseen vapaaksi kroonisen mustasukkaisuuden aiheesta, josta oli tullut kirjassa pakkopaita. Hevonen tuli hätiin. Eilen illalla viimeiseksi vietimme kahdenkeskistä lukuhetkeä, rinnatusten sohvalla, Helena lukien seuraavaa omasta hyllystämme löytämäänsä Perry Masonia ja minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Kolmasosa luettu siitä. Pidän tekstistä. Tarina imee mukaansa.

Tilkankadulla

    

Hyvää Tapaninpäiväaamua. Kuvassa on lahjaksi saatu leikkokukka-asetelma. Emme viettäneet varsinaista lahjajoulua, ne ajat ovat takanapäin, mutta minä sain Helenalta hänen kutomansa villasukat, joissa on varmaan vaikutteita Marcel Proustin sanataiteesta ja lisäksi annoimme toisillemme nauharusetein suljetut tuoreet päiväkirjavihkomme. Eilen tuli kaksi nuorta hyvää ystäväämme tervehdyskäynnille, teelle ja kahville ja saimme tietää heidän kuulumisensa. Helenalla oli heille nimikkovillasukat ja kaksi isoäidinneliöpalapeittoa lähti heidän mukaansa. Eilen aamulla jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tarinan stilisointia. Olen siinä sivulla seitsemän. Helena maalasi, akryyleillä. Teimme ennen ruokailua kävelylenkin Tilkankatua pitkin, sitten rantaan ja rantaraittia myöten Tilkantorille ja kotiin. Iltapäivällä Helena maalasi toisen session ja minä aloin lukea ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä osaa, Pakenija. Illalla Helena luki loppuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin Pimeän risteys, jota hän kehui kirjailijan parhaaksi. Minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus ja nautin tekstistä.

Tilkankadulla

    

   

Joulupäivää. Joulutähti pöydällä koristeena. Eilen aattona teimme kauppamatkalla kierroksen Tilkantorin rannan kautta. Pysähtynyt talvipäivän hetki. Helena maalasi eilen aamulla ja päivemmällä telineensä ääressä. Minä aloin stilisoida ja parannella Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kolme sivua. Iltapäivällä luin ääneen loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kahdeksannen niteen, Vanki. Kirjailija intoutuu siinä kirjoittamaan ja analysoimaan Dostojevskiä. Hän, päähenkilöminä, puhuu ikään kuin Albertinelle, vangilleen. Esitelmöi. Luin loppuun Maylis de Kerangalin romaanin Maailma käden ulottuvilla ja aloitin Jonathan Franzenin kirjan Vapaus. Ripaus ranskalaisuutta ja sen jälkeen amerikkalaisuutta vai onko se kansainvälisyyttä. Helena lukee yhä Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys. Katsoimme päivän päätteeksi Firma -elokuvan. Se on nähty ennen ja luettu myös kirjana joskus aikoja sitten. Nuori Tom Cruise.

Tilkankadulla

    

Jouluaatto. Toinen joulumme Tilkankadulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa rappukäytävän alakerrassa perinteinen olkipukki toivottaa Hyvää joulua kaikille lukijoille. Siellä olkipukki on viettänyt viimeisen viikon talon asukkaiden ilona ja koristuksena. Pientä pakkasta nyt aattoaamuna. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Sen jälkeen Helena laittoi kinkun paistumaan. Aloin lukea toissapäivänä vanhaa tarinaa Me puhallamme kynttilöitä, jonka luin eilen loppuun. Totesin, että siinä on ainesta, joten otin kopion ja alan työstää sitä. Iltapäivällä Helena maalasi rupeaman telineensä ääressä ja minä luin ääneen yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Illemmalla Helena jatkoi lukien Leena Lehtolaisen dekkaria Pimeän risteys ja minä luin Maylis de Kerangalin romaania Maailma käden ulottuvilla.