Rauhan päivä. Suokoon jokaisen päivän olla rauhan päivä. Kuvassa Helenan akryylimaalaus. Talitiainen syreenipensaassa. Siinä on sen aamupaikka. Eilen jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tekstin parantelua. Olen siinä sivulla yhdeksäntoista. Iltapäivällä, kun lopetimme Proustin lukemisen, näimme punatulkun pihalla syreenipensaan oksalla. Luulen, että se oli naaras, koska sen höyhenasu oli aika himmeän punertava. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin päähenkilö on tehnyt eroa tässä yhdeksännessä, Pakenija -niteessä, menehtyneeseen jo kahden iltapäivälukurupeaman ajan, noin kahdeksankymmentä sivua, mutta ehkä hän pääsee kohta viimein toisten helmojen makuun ja pariin. Helenalla on luvussa Erle Stanley Gardnerin Perry Mason ja piikkilanka-aita ja välillä hän lukee Sienilehden vuoden viimeistä numeroa. Minä luin sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Lukunautinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti