Tilkankadulla

    

Helena alkoi lukea James Joycen kirjaa Finnegans Wake. Muistaakseni kolmannen kerran. Tasapainoa sukankutomisen, televisionkatsomisen ja Marcel Proustin pitkänpolveilevien, eksyttävien lauseiden kuuntelemisen oheen. Jatkoin eilen Me puhallamme kynttilöitä -tarinan parissa. Melkein puolivälissä. Ulkoilimme eilen vain kauppareissun verran, Tilkankadulta Mannerheimintielle ja takaisin. Iltapäivällä luimme loppuun Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksännen niteen, Pakenija. Päähenkilön nuoruuden rakkaus ja hänen paras miespuolinen ystävänsä menivät naimisiin. Tänään aloitamme tämän pitkän kertomuksen viimeisen niteen, Jälleenlöydetty aika. Aloin lukea Maylis de Kerangalin kirjaa Sillan synty. Hän kirjoittaa kivasti. Helena lukee siis Joycea ja unikirjaksi hän otti Aila Meriluodon Talvikaupunki -runokokoelman, ei ensimmäistä kertaa. Katsoimme iltaviimeiseksi kaksi Matti Kassilan Palmu -elokuvaa, Kaasua komisario Palmu ja Tähdet kertovat, komisario Palmu. Komisario Palmun erehdys ei näkynyt Yle Areenassa. Siinä on kai kysymyksissä oikeuksista, rahasta.

Tilkankadulla

    

Tammikuun ensimmäinen ja vuosi 2024 alkaa kylmänä ja kajeana. Neljätoista astetta pakkasta aamulla täällä Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Heräsin taas uniin. Viime aikoina aamuaikaiset ovat olleet valveutumista ja uudelleen nukahtamista. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme alkaneet mennä varhemmin levolle. Kello soi puolen kuuden jälkeen ja herään hyvissä ajoin sitä ennen. Eilen vietimme tavanomaisen päivän, Helena maalasi akryyleillä ja kutoi seuraavaa sukkaparia. Minä kävin läpi neljä sivua Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kolmannes läpikäyty. Iltapäivän ääneenlukukaksituntisella luimme vajaat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin romaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen yhdeksättä nidettä, Pakenija. Päähenkilön äiti vei hänet kanssaan Venetsiaan muutamaksi viikoksi. Se toive toteutui. O sole mio. Helena luki loppuun Erle Stanley Gardnerin dekkarin Perry Mason ja utelias morsian. Minä luin yhden kymmensivuisen runon Allen Ginsbergiltä, Ecologue ja toisena kirjana Annie Ernaux’n raportin Tapaus, jossa kirjailija käsittelee hänen nuorena korkeakouluopiskelijana teettämäänsä laitonta aborttia. Iltamyöhällä ennen vuodenvaihdetta katsoimme Coenin veljesten ohjaaman elokuvan Menetetty maa.

Tilkankadulla

    

Hyvää Uutta Vuotta 2024. Toinen Uusi Vuosi, jonka vietämme Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Talvinen keli, pakkasta nyt aamulla neljätoista astetta ja lunta maassa ja puissa ja pensaissa. Helena maalaa edelleen akryyleillä. Sen lisäksi hän sai eilen kudottua valmiiksi jälleen yhdet villasukat. Nuoret ystävämme käyttävät niitä. Huomasin eilen lämmenneeni Me puhallamme kynttilöitä -tekstille. Olin stilisoinut sitä lisää kymmenen sivua, kun Helena vihjaili, että voisimme käydä kauppa-asioilla. Maa valkoisenaan lunta. Tilkankatu oli jo aurattu. Kun palasimme reissulta, aurauskalusto tuli työntämään lumia kasaan tämän meidän kiinteistön pihalta. Iltapäivällä luin ääneen seuraavat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä nidettä, Pakenija. Päähenkilö saa tietää, että hänen ystävättärensä lähti pois hänen luotaan, koska aiotusta avioliitosta ei tuntunut tulevan mitään. Loppuiltapäivän ja illan luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Luin sen loppuun asti. Pidin. Helena luki Erle Stanley Gardnerin dekkaria Perry Mason ja utelias morsian. Myöhäisillassa tuli Orson Wellesin filmi Pahan kosketus. Koska se näkyi Yle Areenassa, aloimme katsoa sitä sieltä, mutta tekstitys ei pysynyt elokuvan mukana ja käytännössä katsoimme puolet elokuvaa kahteen kertaan eli jälkiosan myös suorana lähetyksenä.

Tilkankadulla

    

Lumen vallassa maa. Lunta eilen, yöllä ja aamulla. Kuvassa viisi lainakirjaa piirongin kirjoitustasolla. Edistyin jälleen muutaman sivun Me puhallamme kynttilöitä -tekstissä. Neljäsosa on käyty läpi ja muokattu. Helena maalaa akryylillä, luonnostelee, kutoo villasukkia, kuuntelee, kun luen ääneen, lukee ja katsoo televisiota. Iltapäivällä luimme seuraavat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä osaa, Pakenija. Päähenkilö tutkii Figaron etusivun artikkelia ja harmistuu, sillä siinä on sama otsake kuin hänen lehteen lähettämässään, julkaisemattomassa kirjoituksessa. Hän ajattelee laittaa valituksen Figaroon, mutta huomaa sitten, että se on hänen tekstinsä, hänen nimensä alla. Huomasin, että Helenalla oli illalla seuraava Perry Mason -dekkari luvussa. Utelias morsian. Ehkä se oli se. Minä olen loppuhuipennuksessa Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Edelleen hyvää tekstiä ja eläviä, amerikkalaisia henkilöhahmoja. Iltamyöhällä katsoimme jalkapalloa ja samalla ikkunasta ulos pihalle, jossa isot lumihiutaleet heijasivat pihavalojen loisteessa. Vuosi on kääntymässä lopuilleen.

Tilkankadulla

    

Rauhan päivä. Suokoon jokaisen päivän olla rauhan päivä. Kuvassa Helenan akryylimaalaus. Talitiainen syreenipensaassa. Siinä on sen aamupaikka. Eilen jatkoin Me puhallamme kynttilöitä -tekstin parantelua. Olen siinä sivulla yhdeksäntoista. Iltapäivällä, kun lopetimme Proustin lukemisen, näimme punatulkun pihalla syreenipensaan oksalla. Luulen, että se oli naaras, koska sen höyhenasu oli aika himmeän punertava. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin päähenkilö on tehnyt eroa tässä yhdeksännessä, Pakenija -niteessä, menehtyneeseen jo kahden iltapäivälukurupeaman ajan, noin kahdeksankymmentä sivua, mutta ehkä hän pääsee kohta viimein toisten helmojen makuun ja pariin. Helenalla on luvussa Erle Stanley Gardnerin Perry Mason ja piikkilanka-aita ja välillä hän lukee Sienilehden vuoden viimeistä numeroa. Minä luin sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Lukunautinto.

Tilkankadulla

    

Jäniksenjälkiä pihan puhtaalla lumella. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Kuvassa Tilkantorin rantaa eilen aamusella. Almanakan mukaan tänään vietetään Viattomien lasten päivää. Miten luulin, että kaikki lapset ovat viattomia. Eilen Helena jatkoi akryylitöiden parissa. Minä työstin vanhaa Me puhallamme kynttilöitä -tekstiä. Olen siinä sivulla neljätoista. Iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksättä nidettä, Pakenija, jossa päähenkilö alkaa jäljittää edesmenneen muinaisia tekemisiä. Illalla Helena aloitti seuraavan Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -dekkarin, Piikkilanka-aita. Minä luin kaksi runoa Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen vajaat sata sivua Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Latvakerttunen. Onko se oikea lintulaji? Ennen puoltayötä näimme täysikuun pilviudun keskellä.

Tilkankadulla

    

Luulimme jo näkevämme eilen iltamyöhällä tai yöllä täysikuun, kun Jupiter tuli esiin illan pimennyttyä, mutta pian pilvet peittivät taivaan Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kuvassa Helenan uusin akryylityö, yksi joulunpyhien maalaussessioiden tuloksia. Syksyn lehtien moninaiset värit kiehtovat ja vetävät häntä puoleensa. Minä jatkoin eilen aamulla vanhan Me puhallamme kynttilöitä -tekstin päivittämistä. Kolmetoista sivua käyty läpi. Jatkoimme myös ääneenlukua iltapäivällä. Juonipaljastus: Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin yhdeksännessä niteessä, Pakenija, Albertine kuolee, kun hevonen heittää hänet satulasta vasten puuta. Voin kuvitella miten kirjailija on miettinyt teokseensa sopivaa onnettomuutta päästäkseen vapaaksi kroonisen mustasukkaisuuden aiheesta, josta oli tullut kirjassa pakkopaita. Hevonen tuli hätiin. Eilen illalla viimeiseksi vietimme kahdenkeskistä lukuhetkeä, rinnatusten sohvalla, Helena lukien seuraavaa omasta hyllystämme löytämäänsä Perry Masonia ja minä luin Jonathan Franzenin romaania Vapaus. Kolmasosa luettu siitä. Pidän tekstistä. Tarina imee mukaansa.