Tammikuun ensimmäinen ja vuosi 2024 alkaa kylmänä ja kajeana. Neljätoista astetta pakkasta aamulla täällä Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Heräsin taas uniin. Viime aikoina aamuaikaiset ovat olleet valveutumista ja uudelleen nukahtamista. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme alkaneet mennä varhemmin levolle. Kello soi puolen kuuden jälkeen ja herään hyvissä ajoin sitä ennen. Eilen vietimme tavanomaisen päivän, Helena maalasi akryyleillä ja kutoi seuraavaa sukkaparia. Minä kävin läpi neljä sivua Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kolmannes läpikäyty. Iltapäivän ääneenlukukaksituntisella luimme vajaat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin romaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen yhdeksättä nidettä, Pakenija. Päähenkilön äiti vei hänet kanssaan Venetsiaan muutamaksi viikoksi. Se toive toteutui. O sole mio. Helena luki loppuun Erle Stanley Gardnerin dekkarin Perry Mason ja utelias morsian. Minä luin yhden kymmensivuisen runon Allen Ginsbergiltä, Ecologue ja toisena kirjana Annie Ernaux’n raportin Tapaus, jossa kirjailija käsittelee hänen nuorena korkeakouluopiskelijana teettämäänsä laitonta aborttia. Iltamyöhällä ennen vuodenvaihdetta katsoimme Coenin veljesten ohjaaman elokuvan Menetetty maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti