Tilkankadulla

    

Tämä pääsiäisviikonlopun lauantai on sopivasti Uskon nimipäivä. Kevät on edistynyt näin etelärannikolla niin pitkälle, että voi odottaa näkevänsä milloin hyvänsä ensimmäiset leskenlehdet kukassa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Hän hankki itselleen uusia luonnoslehtiöitä, kun kävimme keskustassa. Minä olen kirjoittanut tekstiä Sälää -kirjoitusalustaan ja siirtänyt parhaita tekstejä tulevaa kuunnelmaa varten. Vähän kerrassaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen toiseksi viimeisen luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Kirjailija ja hänen rottansa ihmettelevät sitä tulevaisuudenkuvaa, jossa humaanit eli ihmiset ovat poissa, hävinneet sukupuuttoon, mutta heidän sijassaan sinnittelevät “nipulit”, rottaihmiset, ihmisrotat, jotka valtaavat sijaa oikeilta rottapopulaatioilta. Illemmalla Helena luki loppuun Agatha Christien Marple -dekkarin Bertramin hotellissa ja otti unilukemisiksi päiväkirjavihon, jonka annoin hänelle ja jossa on tarinoita menneen talven alkupäiviltä. Minä siirryin Pirjo Lyytikäisen esseekirjasta lukemaan Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla, jossa liikuttiin alussa Helsingissä ja sitten Karjalassa, Vuoksen rannalla.

Tilkankadulla

      

Pitkäperjantai. Eilen jatkoimme seikkailua Helsingin keskustan kauppakeskusten uumenissa. Kuvassa kahvihetkimaisemaa. Oli pientä pilvipalvelusäätöä. Mutta asiat saatiin taas kuntoon ja voimme paneutua viettämään pääsiäisen pyhiä. Palasimme Munkkiniemen kirjaston kautta, kätevästi nelosen ratikalla. Helena lainasi Outi Pakkasen kirjan Rakas Emmi, joka kertoo näyttelijä Emmi Jurkasta. Minä lainasin Paavo Rintalan kaksiosaisen teoksen Nahkapeitturien linjalla. Nimestä olen luullut ja yhdistellyt erheellisesti, että kirjailija käsittelisi siinä jotain Nuijasotien aikaista kahakointia, mutta kyllä se on ilmeisesti tämä Toinen maailmansota. Luetaanpa kiireesti ennen kuin jotkut viisaasti saavat lietsottua seuraavan roihun. Näimme kotiin päin tullessa Pikku Huopalahden jäällä lokkiparven ja vastarannan ruovikon reunassa joutsenparin. Aamupuolella ehdin kirjoittaa sivun verran lisää tekstiä Sälään. Iltapäivällä luimme seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Helena luki muuten Agatha Christien Bertramin hotellissa ja Pakkasen Emmiä. Minulla on kolmasosa jäljellä Lyytikäisen esseitä teoksessa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa.

Tilkankadulla

    

Kiirastorstaiaamu. Kaisaniemen mittausasemalla on kolme astetta lämmintä. Kuvassa Mannerheimintien alkupäässä on purkutyöt menossa. Hotelli Torni näkyy taustalla. Meillä oli eilen tapaaminen keskustassa kevään avauksen merkeissä. Rupattelua kahvilassa hyvien ystävien kanssa. Edellisen kerran olimme Helsingin keskustassa syksyllä, ennen lumia. Sälää -kirjoitusalustalle on kertynyt yhdeksän sivua raakatekstiä, josta olen kopioinut kaksi sivua tekstiä tulevaan kuunnelmaehdotukseen. Helena virkkasi eilen aamupäivällä ja oli omalla tietokoneellaan ennen kuin lähdimme reissuun. Palasimme sieltä viiden jälkeen iltapäivällä. Netissä oli vähän myöhemmin tietoa liikennekaaoksesta. Nelosen ratikka kulki kuitenkin niin kuin ennenkin, mutta se oli aika täynnä. Sattuneesta syystä emme lukeneet eilen ääneen Rottarouvaa. Minä luin jossain välissä muutaman sivun Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alanimike on Leena Krohnia lukiessa. Teos huomioi kuinka satiirin painotus lisääntyy kirjailijan tuotannossa. Helena luki eilen Agatha Christien dekkaria Bertramin hotellissa.

Tilkankadulla

    

Günter Grass oli paitsi kirjailija myös graafikko, kuten Rottarouvan kansikuvasta voi arvata. Eilen oli pilvistä. Kiersimme keskipäivällä Pikku Huopalahden rantaa. Varpuset olivat vilkkaassa pesäntekopuuhassa Tapanilan aseman ympärillä, mutta vesilinnut lepäilivät enimmäkseen rantajäillä. Sälää -kirjoitusalustassa tapahtui eilen aamupuolella muutosta tekstissä ja pientä lisäystä, mutta painotus oli muokkaamisessa. Helena virkkasi, pelasi korteilla pasianssia työpöytänsä ääressä ja teki luonnoksia muistikirjaansa. Jatkoimme iltapäivän ääneenlukutunnilla Grassin Rottarouvaa, jossa kaksi aikaa vuorottelevat rinnan, nykyhetki ja ihmisetön tulevaisuus, humaaniaika ja posthumaani. Kirjastosta tuli ilmoitus kahdesta noudettavasta kirjavarauksesta, Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla, osat yksi ja kaksi. Helena teki kaksi kirjavarausta lisää. Hän luki illalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Pullonkerääjä. Minä luin Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa. Olemme menossa tänään päivän päätteeksi keskustaan kahville ja samalla teemme ostos- ja vaeltelukierroksen.

Tilkankadulla

    

Lokkeja Helsingin Pikku Huopalahdella, kevään viimeisillä, ajelehtivilla jäälautoilla. Teimme eilen päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut ja lainasin Pirjo Lyytikäisen teoksen Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alaotsake on Leena Krohnia lukiessa. Helena virkkaa valkoisia isoäidinneliöitä. Hän tuuletti eilen aamukylmällä kutomansa seinävaatteen ja kietoi sen pyyhkeen sisään toistaiseksi, odottamaan kesäkauden yli. Minulla on Sälää -kirjoituspohjalla raakatekstiä kahdeksan sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Siinä on ollut tähän asti rinnakkain ja osin päälletysten kolme teemaa, rottarouva ja kirjailija, naismiehistö seilaamassa paatilla Itämerellä laskemassa korvameduusoita ja Oskar Matzerath käymässä Puolassa satakahdeksanvuotiaan isoäitinsä Anna Koljaiczekin syntymäpäivillä, kun ukonilma iskee vai onko se puolustajien välinen sotilaallinen yhteenotto? En muista miten juoni jatkuu. Illemmalla Helena luki vaihteeksi Outi Pakkasen dekkaria Pullonkerääjä. Minä luin loppuun Leena Krohnin esseekirjan Tribar ja aloitin Pirjo Lyytikäisen Pilviä maailmanlopun taivaalla.

Tilkankadulla

    

Pääsiäisenalusviikko alkaa. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Helenan ottamassa kuvassa hanhet laiduntavat lumen alta paljastuneella nurmikentällä taustanaan kerrostalojen rivistö. Eilen näimme uusina muuttolintuina taviparin ja jään reunalla lepäävän isokoskelon. Kaipaamme kuitenkin mustarastaan huiluääntä kerrostalopihaltamme. Vuosi sitten keväällä se viihtyi tässä pihapiirissä, mutta on siirtynyt nyt muualle. Kirjoitin eilen kaksi sivua tekstiä luonnosalustalla. Otin uuden tiedoston ja valikoin ja siirsin siihen puolen sivun verran kuunnelmaa. Testaan ideaa, sapluunaa. Odotan uteliaana mitä mielikuvituksesta löytyy. Helena on piakkoin siirtämässä väliaikaisesti olohuoneen pöytänä pitämämme parvekkeenpöydän takaisin parvekkeelle ja hänen työpöytänsä siirtyy olohuoneeseen ja iso maalausteline valtaa makuuhuoneen ikkunanedustan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Günter Grassin romaanista Rottarouva. Helena luki illalla Doris Lessingin kirjaa Myrskyn varjossa, Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa. Minulla on kesken Leena Krohnin Tribar. Nyt kun olen lukenut siitä kaksi kolmasosaa, olen aika vakuuttunut, että olen lukenut sen aikaisemmin. Yksi niitä kirjoja, jotka ovat jääneet merkitsemättä ylös. Ehkä Tribar oli ensikosketukseni Leena Krohnin teksteihin?

Tilkankadulla

    

Palmusunnuntai. Kolme kuukautta juhannukseen ja yhdeksän jouluun. Hanhet ovat tulleet. Helena kuuli niiden ääniä eilen aamulla parvekkeella ja päiväkävelyllä kuvasimme niitä. Nyt sunnuntaiaamuna Helena on lähdössä sauvakävelemään. Sälää -tiedosto toimii minulla luonnosalustana. Siirryn sinne tietokoneella, kun en tee mitään tiettyä ja annan mielikuvituksen viedä. Raakatekstiä on siellä alun viisi sivua. Helena vietti eilen osan aikaa omalla läppärillään, virkkasi, kun minä luin ääneen ja teki välillä luonnoksia. Ääneenlukukirjamme Günter Grassin Rottarouva on puolivälissä. Siinä on nykyinen posthumaaniaika ja mennyt humaaniaika eli aika, jolloin ihminen on onnistuneesti hävittänyt itsensä maapallolta ja melkein kaiken muunkin. Elollinen elottomaksi -projekti. Eilen illalla luimme omia kirjojamme, Helena Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa, Myrskyn varjossa ja minä luin loppuun Leena Krohnin teoksen Ihmisen vaatteissa ja aloitin hänen esseekirjansa Tribar. Pidän eniten Krohnin esseistä. Helena tuli lenkiltä, oli nähnyt rusakon.