Tämä pääsiäisviikonlopun lauantai on sopivasti Uskon nimipäivä. Kevät on edistynyt näin etelärannikolla niin pitkälle, että voi odottaa näkevänsä milloin hyvänsä ensimmäiset leskenlehdet kukassa. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Hän hankki itselleen uusia luonnoslehtiöitä, kun kävimme keskustassa. Minä olen kirjoittanut tekstiä Sälää -kirjoitusalustaan ja siirtänyt parhaita tekstejä tulevaa kuunnelmaa varten. Vähän kerrassaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen toiseksi viimeisen luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Kirjailija ja hänen rottansa ihmettelevät sitä tulevaisuudenkuvaa, jossa humaanit eli ihmiset ovat poissa, hävinneet sukupuuttoon, mutta heidän sijassaan sinnittelevät “nipulit”, rottaihmiset, ihmisrotat, jotka valtaavat sijaa oikeilta rottapopulaatioilta. Illemmalla Helena luki loppuun Agatha Christien Marple -dekkarin Bertramin hotellissa ja otti unilukemisiksi päiväkirjavihon, jonka annoin hänelle ja jossa on tarinoita menneen talven alkupäiviltä. Minä siirryin Pirjo Lyytikäisen esseekirjasta lukemaan Paavo Rintalan romaania Nahkapeitturien linjalla, jossa liikuttiin alussa Helsingissä ja sitten Karjalassa, Vuoksen rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti