Tilkankadulla

    

Sepelkyyhky huhuili aamun koleudessa. Alle kolme astetta lämmintä. Eilisiä kukkivia rentukoita Haaganpuron partaalla. Keltaisia voikukkien kukintoja Tilkankadun aurinkoisella seinustalla. Takkuisiksi tappuroiksi tuleentuneita osmankäämien patukoita ojanpientareella. Vesi- ja viemäröintityöt näkyvät täällä Helsingin Pikku Huopalahden alueella puomeina ja kaivantoina. Helena teki eilen vähän aikaa akvarellia työpöydällään. Hän teki enemmän muistiinpanoja, tallensi ideoita. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentäneljä sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija arvostelee romaanissaan, että historioitsijat selittävät sotapäälliköiden ajatelmia, kuvitelmia ja unelmia eivätkä todellisia tapahtumia. Epäluotettavia kirjoittajia. En ole lukenut näitä historioita paitsi hiljattain Caulaincourtin muistiinmerkinnät Napoleonin Moskovan retkestä ja jotka ovat kovasti samansävyiset kuin Tolstoin kuvaamat: Monikansallinen Ranskan armeija pakeni Moskovasta epäjärjestyksessä ja järjettömästi sitä samaa tuhottua, ryöstettyä ja poroksi poltettua reittiä, jota se oli tullutkin. Ja keisari itse pakeni valeasuisena reellä läpi Euroopan Pariisiin, Caulaincourt saattuessaan. Mutta eivätkö sotahistoriat ole kaikki sotapropagandaa, nykyään vielä tehostetummin, kun kuvankäsittelyllä voidaan muokata tiedot toivotunlaisiksi? Luin illemmalla loppuun Cormac McCarthyn länneneepoksen Veren ääriin, joka kertoo samoin kuin Sota ja rauha 1800 -luvun aikaisesta maailmasta. Veren ääriin -teosta voi lukea niinkin, että anarkia vallitsee, kun aseet saavat vallan ja ovat kenen tahansa ulottuvilla. Helena lukee lempeämpää Georges Simenonin Maigret -kirjaa, Keltainen koira, vaikka rikosromaani on sekin.

Tilkankadulla

    

Ajoimme eilen aamupäivällä kolmosen ratikalla Hakaniemeen Maalaismarkkinoille, ostimme meille molemmille nahkasormikkaat, leivonnaisia ja muikut, jotka söimme kotona. En ottanut kuvia Hakaniemestä, mutta kuvasin Mannerheimintien kallioita ja orvokkeja Kuusitien päättärin kohdalla. Eilen iltapäivällä teimme päiväkävelyn rannalle. Joutsen taitaa olla tosiaan hautomassa siinä vilkkaan raitin laidassa. Helena teki eilen luonnoksia, muistiinpanoja ja virkkasi televisiota katsoen. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on koossa kaksikymmentäkaksi sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kahdessa lukuerässä viisikymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Kasakat ja muut kevyet taistelujoukot seuraavat Napoleonin pakenevia joukkoja ja tekevät iskuja niitä vastaan. Helena otti seuraavaksi omaksi lukemisekseen Kati Tervon kirjan Jääkaapin henki. Minä olen loppupuolella Cormac McCarthyn huimaa ja hurmeista länneneeposta Veren ääriin. Päivämäärien näkyminen saa olettamaan, että tarinalla on hatara yhteys todenmukaisiin tapahtumiin.

Tilkankadulla

    

Kuvassa Cormac McCarthyn romaanin Veren ääriin kansi. Tällä kertaa teippaukset ja kirjaston merkinnät eivät ole peittäneet kannentekijän nimeä näkymästä: Mika Tuominen. Kirjan on suomentanut Kaijamari Sivill ja julkaissut WSOY 2012. Helena on käynyt nyt viikon aikana joka toinen aamu sauvakävelylenkillä. Eilen viimeksi, mutta tämä päivä jää välistä, sillä aiomme mennä Hakaniemen maalaismarkkinoille. Eilen oli erinomaisen hieno, aurinkoinen päivä ja lämpötila kohosi täällä etelärannikolla melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Vietimme pitkät ajat parvekkeella. Aamupuolella jatkoin kaksi sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentä sivua. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Käänne tapahtuu. Ranskan armeija tai oikeammin Napoleonin kokoama eurooppalainen yhteisarmeija on saanut yli kuukauden ajan ryöstellä ja hävittää Moskovaa, mutta lokakuun ensimmäisen viikon päätyttyä armeija aloittaa vetäytymisensä vihollismaan kamaralta. Kuinka sitten kävikään? Helena luki eilen loppuun Jari ja Kati Tervon kirjan Ukko ja mökki. Hän luki erinäisiä otteita sieltä minulle. Minä olen yli puolen välin McCarthyn länneneepoksessa Veren ääreen. Päänahanmetsästäjärosvojoukko hävittää alkuperäasujaimistoa ja kerää viranomaisilta palkkiot tappamiensa ihmisten päänahoista. Tarkistin netistä, että skalpeeraus on ollut vanha perinne Amerikan kansojen kulttuurissa, mutta siitä ei näkynyt mainintaa, jonka muistan lukeneeni ennen, että joko ranskalaiset tai englantilaiset alkoivat ensimmäisinä vaatia, että vihollisten päänahoissa piti olla mukana korvat. Vai olenko nähnyt unta?

Tilkankadulla

    

Ruusuja Ruusun päivänä. Helenan pastellityö, joka näkyy päivätyn 99. Nyt lauantaiaamuna on pilvistä täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yli kymmenen astetta lämmintä. Eilen kävimme kirjastossa Munkkiniemessä. Helenalla oli noudettavana Simenonin Maigret-kirja Keltainen koira. Minua odotti Jean-Paul Sartren esseeteos Mitä kirjallisuus on? Pikalainojen hyllystä huomasimme Jari ja Kati Tervon uusimman Ukon, Ukko ja mökki. Se oli Helenalla varauksessa, joten hän saattoi poistaa nimikkeen sieltä. Kirjaston henkilökunnan suosittelemien kirjojen hyllyssä oli Cormac McCarthyn Veren ääriin. Lainasin. Rantaraitin laidassa joutsen oli hautovan näköisenä rantakivien ja kaislantauhkan päällä. Helena teki eilen akvarelleja ja virkkasi telkun ääressä. Minä kirjoitin Siks -tarinaa eteenpäin. Kahdeksantoista sivua koossa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Leo Tolstoin pitkää pitkää romaania Sota ja rauha. Kaksi tuttua kuolonuhria näillä sivuilla. Nautimme iltapäivän päätteeksi parvekkeesta, Helena luki Ukkoa ja minä Cormac McCarthyn länneneeposta. Maisemat piirtyvät tai maalautuvat ja tuoksuvat ja kuuluvat tekstissä.

Tilkankadulla

    

Narsissit kukassa. Joutsenet viihtyvät yhä rantaraitin vieressä. Helsingin Pikku Huopalahdessa alkaneen vesi- ja viemärirakenteiden kunnostuksen takia osa rantaraitista on suljettu hiekkakentän kohdalla. Eilen Helena pesi ikkunat parvekkeen puolelta, siivosi siellä ja siirsimme parvekepöydän omalle paikalleen. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on seitsemäntoista sivua. Aloitimme iltapäivällä lukemaan ääneen Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha neljättä ja viimeistä kirjaa. Romantiikkaa sodan vallitessa. Seurapiirielämän kiemuroita ja henkilökohtaista pyrkyryyttä ja eduntavoittelua. Helena luki eilen Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -dekkarisarjan kirjan Kelpo rouva johtajat. Minä luin Leena Krohnin kirjan Ettei etäisyys ikävöisi, jossa on kaksi kertomusta, Läsnäolo ja Poissaolo. Pidin ensimmäisestä, mutta jälkimmäisestä en. Meni minusta liian kliiniseksi ja tunteettomaksi. Ajattelen ja luulottelen, että ehkä Leena Krohn hakee ja haluaa kokeilla elävän proosan ja tekoälymäisen tekstituotoksen rajapintaa?

Tilkankadulla

    

Viisi astetta lämmintä täällä etelärannikolla. Kirkas taivas. Kuvassa Pikku Huopalahden vastarantaa eilen päivällä. Helena lähti nyt aamulla sauvakävelylenkille. Eilinen vappupäivä ei eronnut meidän muista päivistämme, ulkoiluna ensin pidennetty kauppareissu ja toinen lenkki iltapäivällä. Aamupuolella Helena otti esiin maalausvälineensä. Työskentelemme tässä rinnatusten, työtasot kulmittain. Helena levittää mainoslehden suojaksi pöydän pinnalle, ottaa siihen akvarellilehtiön, luonnosvihon, kännykän, vesivärit ja kynät, tussit, vesikipon - hänen uusimmat vesivärityönsä ovat virallisesti kai sekatekniikkaa. Minä muokkasin eilen Siks -tarinaa imperfektistä preesensiin. Aloitin sen preesensissä, siirryin välillä imperfektiin ja se jäi päälle ja nyt oikaisen tekstiä puolivälistä alkaen. Olen päässyt sivulle viisitoista ja tekstiä on kuusitoista sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kolmas kirja päättyi ja tänään aloitamme neljännen kirjan. Kolmannen kirjan lopussa Moskovassa on syttynyt useita tulipaloja. Partioivat ranskalaisjoukot pidättivät riehuvan Pierren, joka tappeli sotarosvojen kanssa. Helena luki eilen parvekkeella ja illalla Andrea Camillerin Komisario Montalbano -sarjan dekkaria Hämähäkin kärsivällisyys. Minä luin loppuun Jean-Paul Sartren omaelämänkerralisen teoksen Sanat. Helena näki joutsenet tällä rannalla.

Tilkankadulla

    

Hyvää vappua. Kuvassa peilailemme eilen kauppareissulla Mannerheimintiellä Helsingin Ruskeasuolla. Lämmin, aurinkoinen sää juoksutti ulkona. Rannassa oli iltapäivällä kyhmyjoutsenpari pitämässä pelottomasti siestaa rantaraitin ääressä melkein tiellä. Helena teki eilen töitä useiden eri akvarellien parissa, mutta minä vain luin osin Siks -tarinaa ja tarkastelin aikamuotoja. Iltapäivän puolella luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija vertaa ranskalaisille sotajoukoille taistelutta luovutettua Moskovaa hylättyyn mehiläispesään, jolle mehiläishoitaja ei voi tehdä muuta kuin polttaa ja hävittää sen. Napoleon kokee itsensä petetyksi, kun pajarit eivät ole vastassa kaupungin portilla luovuttamassa kaupungin avaimia voittoisalle sotapäällikölle eivätkä tarjoa suolaa eikä leipää. Vain juopunut rupusakki ja köyhät kurjat ovat jäljellä. Helena luki illalla loppuun Agatha Christien dekkarin Murha maalaiskylässä. Minä olen loppupuolella Sartren elämänkerrallisessa kirjassa Sanat. Illan päätteeksi katsoimme ja kuuntelimme KOM-teatterin viisikymmentävuotisjuhlakonserttia.