Tilkankadulla

    

Pilvessä nyt aamuvarhaisella täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yön aikana on satanut vähän vettä, koska pihan sora ja rapunedustan kiveys on märkänä. Kuusi astetta lämmintä. Teimme eilen kaksi ulkolenkkiä. Ilmanala oli raaka. Joutsen oli paikallaan raitin laidassa vesirajassa ja uros vahti naaraan suojana. Vesi- ja viemärirakennustyömaa oli eilen, pyhäpäivänä keskeytyksissä. Isojen työkoneiden rivistö pallokentän toisessa päässä. Kurakasoja ja vanhojen, betonisten viemäriputkien hylkyjä niiden vaiheilla. Eilen aamupäivällä teimme omia töitämme, Helena luonnosteli joutsenta ja muita lintuja. Minä jatkoin kolme sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kolmekymmentäkolme sivua. Luimme eilen iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija mainitsee, että Venäjän armeija marssi nyt - ajankohta on 1810 -luku - vuorostaan Pariisiin. Historian tapahtumia, joista on kuultu ja luettu nuorena koulussa, mutta jotka ovat silti valuneet muistin ohi. Romaanissa kerrotaan seuraavista onnellisista perhetapahtumista, naimisiinmenoista ja lapsilauman karttumisesta. Ruhtinatar tai kreivitär Natasa imettää itse toisesta lapsestaan alkaen, vaikka lääkärit pitävät sitä vaarallisena. Luimme myöhemmin illalla, Helena loppuun Andrea Camillerin Montalbano -sarjan kirjan Törmäyskurssilla och jag fortsatte att läsa Charles Dickens roman David Copperfield. Fin bok.

Tilkankadulla

    

Helatorstai. Eurooppa-päivä. Muu maa on pakkasella, mutta täällä etelärannikolla ja lännen puolella lämpötila pysyi tänä aamuna plussalla. Kuvassa eilen joutsen pesällään seuraa tarkkana ohikulkijoita kylmän pohjoisen pyyhkiessä linnun selkäsulkia. Kirsikkapuut alkavat kukkia. Helena ahkeroi eilen aamupuolella pitkän rupeaman akvarellien parissa ja minä etenin neljä sivua Siks -tarinaa. Kolmekymmentä sivua koossa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Siellä tuli vastaan Epilogi, joka on sekin yli satasivuinen. Mitä sitten tapahtui, seitsemän vuotta sodan jälkeen? Helena on lukemassa Andrea Camillerin Montalbano -dekkaria Törmäyskurssilla. Jag läser Charles Dickens roman David Copperfield. Alla slags tragedier där med master Davids bekanta. Sekä Dickens että Tolstoi suosivat lyhyitä kappaleita. Eli siitä näkee, että heidän romaaninsa ovat alkujaan jatkokertomuksia. Syntyivätkö ja juoniutuivatko ne sitä mukaa, kun edelliset jaksot sysivät uusia peräänsä?

Tilkankadulla

    

Nollassa täällä etelärannikolla. Taivas sees. Kuvassa eilen Helsingin Mannerheimintietä Tilkan kohdalta Ruskeasuon suuntaan. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Joutsenet olivat olleet rannalla passissa ja olivat yhä, kun kiersimme kaupalle sitä kautta. Naaras lepäsi pesällä ja koiras seisoi kevyenliikenteen raitin laidalla valkoisena ja isona. Muutaman metrin päässä niistä oli kanadanhahnhipari, jotka olivat puolta pienempiä kuin joutsen. Helena teki eilen akvarelleja ja luonnoksia ja virkkasi telkun ääressä. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentäkuusi sivua. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen neljäkymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kutuzov vapautetaan Venäjän armeijan ylipäällikkyydestä, kun hän on ajanut vihollisarmeijan maasta. Keisari Aleksanteri ensimmäinen on tyytymätön, kun se on tapahtunut liian hitaasti. Kutuzoville myönnetään kuitenkin Yrjön risti. Sen jälkeen vanha mies kuolee. Helena luki illalla loppuun Georges Simenonin Maigret-dekkarin Keltainen koira. Jag fortsatte läsa Charles Dickens’ bok David Copperfield. Orvoksi jäänyt poika karkaa isäpuolen komennosta tädin luo, jota hän ei ole ennen nähnyt. Elämä alkaa uudestaan.

Tilkankadulla

    

Sepelkyyhky huhuili aamun koleudessa. Alle kolme astetta lämmintä. Eilisiä kukkivia rentukoita Haaganpuron partaalla. Keltaisia voikukkien kukintoja Tilkankadun aurinkoisella seinustalla. Takkuisiksi tappuroiksi tuleentuneita osmankäämien patukoita ojanpientareella. Vesi- ja viemäröintityöt näkyvät täällä Helsingin Pikku Huopalahden alueella puomeina ja kaivantoina. Helena teki eilen vähän aikaa akvarellia työpöydällään. Hän teki enemmän muistiinpanoja, tallensi ideoita. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentäneljä sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin romaania Sota ja rauha. Kirjailija arvostelee romaanissaan, että historioitsijat selittävät sotapäälliköiden ajatelmia, kuvitelmia ja unelmia eivätkä todellisia tapahtumia. Epäluotettavia kirjoittajia. En ole lukenut näitä historioita paitsi hiljattain Caulaincourtin muistiinmerkinnät Napoleonin Moskovan retkestä ja jotka ovat kovasti samansävyiset kuin Tolstoin kuvaamat: Monikansallinen Ranskan armeija pakeni Moskovasta epäjärjestyksessä ja järjettömästi sitä samaa tuhottua, ryöstettyä ja poroksi poltettua reittiä, jota se oli tullutkin. Ja keisari itse pakeni valeasuisena reellä läpi Euroopan Pariisiin, Caulaincourt saattuessaan. Mutta eivätkö sotahistoriat ole kaikki sotapropagandaa, nykyään vielä tehostetummin, kun kuvankäsittelyllä voidaan muokata tiedot toivotunlaisiksi? Luin illemmalla loppuun Cormac McCarthyn länneneepoksen Veren ääriin, joka kertoo samoin kuin Sota ja rauha 1800 -luvun aikaisesta maailmasta. Veren ääriin -teosta voi lukea niinkin, että anarkia vallitsee, kun aseet saavat vallan ja ovat kenen tahansa ulottuvilla. Helena lukee lempeämpää Georges Simenonin Maigret -kirjaa, Keltainen koira, vaikka rikosromaani on sekin.

Tilkankadulla

    

Ajoimme eilen aamupäivällä kolmosen ratikalla Hakaniemeen Maalaismarkkinoille, ostimme meille molemmille nahkasormikkaat, leivonnaisia ja muikut, jotka söimme kotona. En ottanut kuvia Hakaniemestä, mutta kuvasin Mannerheimintien kallioita ja orvokkeja Kuusitien päättärin kohdalla. Eilen iltapäivällä teimme päiväkävelyn rannalle. Joutsen taitaa olla tosiaan hautomassa siinä vilkkaan raitin laidassa. Helena teki eilen luonnoksia, muistiinpanoja ja virkkasi televisiota katsoen. Minä jatkoin Siks -tarinaa, jota on koossa kaksikymmentäkaksi sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kahdessa lukuerässä viisikymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Kasakat ja muut kevyet taistelujoukot seuraavat Napoleonin pakenevia joukkoja ja tekevät iskuja niitä vastaan. Helena otti seuraavaksi omaksi lukemisekseen Kati Tervon kirjan Jääkaapin henki. Minä olen loppupuolella Cormac McCarthyn huimaa ja hurmeista länneneeposta Veren ääriin. Päivämäärien näkyminen saa olettamaan, että tarinalla on hatara yhteys todenmukaisiin tapahtumiin.

Tilkankadulla

    

Kuvassa Cormac McCarthyn romaanin Veren ääriin kansi. Tällä kertaa teippaukset ja kirjaston merkinnät eivät ole peittäneet kannentekijän nimeä näkymästä: Mika Tuominen. Kirjan on suomentanut Kaijamari Sivill ja julkaissut WSOY 2012. Helena on käynyt nyt viikon aikana joka toinen aamu sauvakävelylenkillä. Eilen viimeksi, mutta tämä päivä jää välistä, sillä aiomme mennä Hakaniemen maalaismarkkinoille. Eilen oli erinomaisen hieno, aurinkoinen päivä ja lämpötila kohosi täällä etelärannikolla melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Vietimme pitkät ajat parvekkeella. Aamupuolella jatkoin kaksi sivua Siks -tarinaa, jota on nyt kaksikymmentä sivua. Eilen iltapäivän aluksi luimme ääneen viisikymmentä sivua Leo Tolstoin suurromaania Sota ja rauha. Käänne tapahtuu. Ranskan armeija tai oikeammin Napoleonin kokoama eurooppalainen yhteisarmeija on saanut yli kuukauden ajan ryöstellä ja hävittää Moskovaa, mutta lokakuun ensimmäisen viikon päätyttyä armeija aloittaa vetäytymisensä vihollismaan kamaralta. Kuinka sitten kävikään? Helena luki eilen loppuun Jari ja Kati Tervon kirjan Ukko ja mökki. Hän luki erinäisiä otteita sieltä minulle. Minä olen yli puolen välin McCarthyn länneneepoksessa Veren ääreen. Päänahanmetsästäjärosvojoukko hävittää alkuperäasujaimistoa ja kerää viranomaisilta palkkiot tappamiensa ihmisten päänahoista. Tarkistin netistä, että skalpeeraus on ollut vanha perinne Amerikan kansojen kulttuurissa, mutta siitä ei näkynyt mainintaa, jonka muistan lukeneeni ennen, että joko ranskalaiset tai englantilaiset alkoivat ensimmäisinä vaatia, että vihollisten päänahoissa piti olla mukana korvat. Vai olenko nähnyt unta?

Tilkankadulla

    

Ruusuja Ruusun päivänä. Helenan pastellityö, joka näkyy päivätyn 99. Nyt lauantaiaamuna on pilvistä täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Yli kymmenen astetta lämmintä. Eilen kävimme kirjastossa Munkkiniemessä. Helenalla oli noudettavana Simenonin Maigret-kirja Keltainen koira. Minua odotti Jean-Paul Sartren esseeteos Mitä kirjallisuus on? Pikalainojen hyllystä huomasimme Jari ja Kati Tervon uusimman Ukon, Ukko ja mökki. Se oli Helenalla varauksessa, joten hän saattoi poistaa nimikkeen sieltä. Kirjaston henkilökunnan suosittelemien kirjojen hyllyssä oli Cormac McCarthyn Veren ääriin. Lainasin. Rantaraitin laidassa joutsen oli hautovan näköisenä rantakivien ja kaislantauhkan päällä. Helena teki eilen akvarelleja ja virkkasi telkun ääressä. Minä kirjoitin Siks -tarinaa eteenpäin. Kahdeksantoista sivua koossa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen vajaat viisikymmentä sivua Leo Tolstoin pitkää pitkää romaania Sota ja rauha. Kaksi tuttua kuolonuhria näillä sivuilla. Nautimme iltapäivän päätteeksi parvekkeesta, Helena luki Ukkoa ja minä Cormac McCarthyn länneneeposta. Maisemat piirtyvät tai maalautuvat ja tuoksuvat ja kuuluvat tekstissä.