Tilkankadulla

    

Vehreitä, vihreitä nokkosia eilen Espoon Lakistosta. Aamupäivän pysyi pilvisenä. Kiersin outoja metsänkohtia Luukkaan ulkoilualueen puolella, syviä puronnotkoja ja kauriiden ulosteiden pilkuttamia vähäisempiä polunpainanteita. Haprastuneita, vanhoja luita vihreiden versojen keskellä. Kaksi helteen kuivattamaa korvasientä polulla. Helena oli kotona tekemässä akvarelleja. Minä kirjoitin iltapäivällä sivun verran Siks -tarinaa. Aurinko oli tullut esiin puolen päivän jälkeen ja nautimme siitä parvekkeella. Helena luki loppuun Patricia Moyesin dekkarin Esityslistalla murha ja minä jatkoin Sofia Tolstajan päiväkirjoja. Kaikkina vuosina hän ei ole kirjannut merkintääkään. Sitten kun sydän on ollut täynnä, hän on pohtinut vuolaasti ja ahdistuneena suhdettaan mieheensä ja vuosien myötä yhä enemmän lapsiaan, joita on tässä vaiheessa jo kuusi. Sofia on yli kolmenkymmenen. Yksi lapsi kuoli yli vuoden ikäisenä kurkkumätään. Illalla näimme kuun parvekkeelta. Se on melkein täysi. Seurasimme samalla kalalokkia, joka keräsi oksia ja korsia pihalta ja lensi ne lahjoina ylös viereisen katon laidalle hautovalle parilleen.

Tilkankadulla

    

Tuomien aikaa. Ne kukkivat nyt upeimmillaan. Kävelimme eilen aamupäivällä Meilahden arboretumissa ja kuvasimme liljoja ja lintuja Pikku Huopalahdella. Aamuaikaisella oli vaikeuksia saada kuvia muokattua blogissa. Se onnistui vasta, kun latasi sivun uudestaan. Helena luonnosteli aamulla akvarelleja ennen kuin istui virkkaamaan sohvalle telkun ääreen. Minä jatkoin sivun verran Siks -tarinaa. Arboretumin jälkeen kävimme kaupassa. Korppaanmäentien rinteen hevoskastanjoiden ensimmäiset kukat avautuvat. Helena luki loppuun Agatha Christien dekkarin Hänet täytyy tappaa. Minä luin Marguerite Duras’n filmiskenaarion Hiroshima, rakastettuni. Olen nyt lukenut kaksi kirjaa tältä kuuluisalta ranskalaiskirjailijalta. Jätän hänet toistaiseksi. Helena otti seuraavaksi lukuun Patricia Moyesin Esityslistalla murha ja minä aloitin Sofia Andrejevna Tolstajan Päiväkirjat 1862 - 1919. Ensimmäiset päiväkirjamerkinnät luettu. Kahdeksantoistavuotias vastavihitty morsian kirjoittaa luistavasti tunteistaan.

Tilkankadulla

    

Helluntaipäivä ja Kaatuneitten muistopäivä. Me olemme asuneet Helsingin Pikku Huopalahdessa, Tilkankadulla vuoden ja kahdeksan kuukautta. Eilen oli Pikkiksen päivä, Pikku Huopalahden juhlapäivä vai mikä sen virallinen nimi onkaan? Kävelimme puiston läpi Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut kirjat ja lainasin noutoa odottaneet Nathanael Westin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni. Sieviä kirjoja, Helena sanoi, niin pieniä. Lonelyheartsissa on 125 sivua ja Hiroshimassa 102. Niitä varten ei olisi tarvinnut lähteä matkaan reppu selässä, mutta kauppaostoksia varten kyllä. Jäimme tuokioksi kahville Ärrän terassille. Eilen aamupäivällä luin ja kirjoitin Siks -tarinan toista Allas -osaa. Tarinassa on myös kolmas osa, puoli sivua tekstiä, joka siirtyy edellä. Olen työstämässä sivulla neljäkymmentäneljä ja sivuja on kaikkiaan yksi enemmän. Helena täytti eilen sudokua ja pelasi muutaman pasianssin. Otimme molemmat aurinkoa parvekkeella. Helena vaihtoi seuraavaan Agatha Christien dekkariin Hänet täytyy tappaa. Minä luin Nathanaelin Miss Lonelyhearts -kirjan. Siinä alkaa kappale ensimmäisen sivun puolivälissä sanalla: “Hänen...” Onko alkuperätekstissä “His...?” Neljä sivua myöhemmin on luonnehdinta: “...näytti silti baptistipapin pojalta.” Koska suomen kielessä hän -sanassa ei ole sukupuolta, suomeksi lukevalle ei suoda vihjeitä yhtä paljon kuin monissa muissa kulttuurikielissä.

Tilkankadulla

    

Espoon Lakiston niityltä löysin eilen nokkosia puronvarresta. Kiipesin myös kallioille ja otin muutamia kuvia maisemasta. Hirvenpapanoita siellä täällä. Kaksi korvasientä. Tuomi alkaa kukkia. Pihalla angervossa on valkoisia kukintoja. Helena perkasi tuomani nokkoset kuivumaan tarjottimille ja laittoi tarjottimet kirjahyllyyn. Hän teki akvarelleja, kun olin reissussa. Minä avasin Siks -tarinan vasta iltapäivällä, mutta en edistynyt siinä. Luin loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret verschänkt seine Pfeife. Ukonilmaa Pariisissa. Helena valikoi itselleen seuraavaksi luettavaksi Agatha Christien kirjan Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä. Vietimme iltapäivän tunteja parvekkeella auringossa. Illalla puolikas kuu lipui esiin talojen kattojen takaa ja kaksi kuumailmapalloa ajelehti sen seurana.

Tilkankadulla

    

Toinen kesäinen aamu perään. Eilen kuvassa veden kiloa merenlahdella Helsingin Pikku Huopalahdessa. Auringon kuumat säteet ja mereltä käyvä viileä viri. Joutsen hautoo pesällään. Luulen, että yksi Suomen kuvatuimpia joutsenia tälle kesälle. Helena järjesteli eilen enimmäkseen ja vietti iltapäivän paisteisimmat hetket parvekkeella. Minä siirsin Siks -tekstissä vajaan kahden sivun mittaisen tekstinosan paikkaa tekstissä varhemmaksi, poistin lisäksi sivun verran tekstiä ja kirjoitin väliin uutta, mutta Siks ei kokonaismäärältään muuttunut. Neljäkymmentäneljä sivua. Helena alkoi lukea Kati Tervon romaania Iltalaulaja. Minulla on menossa auf Deutsch Georges Simenons Kriminalroman Maigret verschenkt seine Pfeife. Olen lukenut sen ennen kerran saksaksi ja ainakin kerran suomeksi, Maigret ja selvänäkijä, Otavan julkaisema vuonna 1981, suomentajana Ulla-Kaarina Jokinen. Signe Pigpus on dekkarin alkuperäinen nimi, vuodelta 1944.

Tilkankadulla

    

Toissaillan kuvassa poppelinlehdet ovat avautumassa hämärissä. Eilen lämpötila kohosi melkein kahteenkymmeneen asteeseen täällä etelärannikolla. Illalla istuimme parvekkeella. Taivaalla vaelsi puolikuu ja hämärän langettua erottui pienenä pisteenä yksi tähti, Arcturus, oletan. Nyt torstaiaamuna parvekkeella tuntui kesäiseltä. Teimme eilen kävelyretken Munkkiniemen kirjastoon, palautimme kaksi kirjaa ja lainasimme Helenalle kaksi Kati Tervon kirjaa ja kierrätyshyllystä löytyi Kaari Utrion Karjalan kruunu. Kirjoitin eilen sivun verran Siks -tarinaa, jota on nyt neljäkymmentäneljä sivua. Helena teki aamupuolella akvarelliluonnoksia ja purki enimmäkseen vanhoja villasukkia. Otimme parvekkeella aurinkoa iltapäivän. Helena lukee Kati Tervon kirjaa Punainen pata ja minä luin loppuun Leena Krohnin pienen kirjan Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia, alanimikkeeltään Muotokuvia. Kirjaston järjestelmässä se on luokiteltu novelleihin. Luin sen nyt kolmannen kerran.

Tilkankadulla

    

Luin eilen loppuun Jean-Paul Sartren teoksen Mitä kirjallisuus on? Kansikuva, Delfiini -kirjasarjan 1976 painoksessa, on Kosti Antikaisen taattu taidonnäyte. Painottaako Antik Sartren näköä, puhetta ja haistamista, vainuamista, koska kuvittaja on värittänyt muotokuvan näiltä osin ja tyytynyt muuten ehyeen viivaan. Antik on sopiva kansikuvittaja teokselle jo senkin vuoksi, että kuvittaja on itseoppinut. Mietin mitä Sartre olisi tuumannut nykytilanteesta, kun kirjoittajia on miljoonia, jotka pääsevät kaiken aikaa kosketuksiin toistensa kanssa? Tosin on lisäksi oikeita kirjailijoita, rajoitetummin ja he ovat oma oikeaoppineiden eliittinsä, mutta joita kaupallinen paine muokkaa yhtenäiseksi kirjoittavaksi sapluunaksi. Näkisikö Sartre kehityskulun tällaisena? Eilen Helena luonnosteli akvarellia eilisen postauskuvan perusteella ja toissapäivän postauskuvan akvarelliluonnos on hänellä kesken. Eilen kirjoitin kolme sivua Siks -tarinaa. Ulkoilimme kahdesti kesäisessä säässä, aamupäivällä teimme kauppareissun ja iltapäivällä haimme Helenan netistä tilaamat lenkkarit Pikku Huopalahden asiamiespostista. Helena luki loppuun Kati Tervon Kesäpäiväkirjan. Minä varasin kirjastosta Nathanael Westin romaanin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja joka on matkalla noutopaikkaan. Toinen tekemäni kirjavaraus on samoin matkalla, Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni.