Helluntaipäivä ja Kaatuneitten muistopäivä. Me olemme asuneet Helsingin Pikku Huopalahdessa, Tilkankadulla vuoden ja kahdeksan kuukautta. Eilen oli Pikkiksen päivä, Pikku Huopalahden juhlapäivä vai mikä sen virallinen nimi onkaan? Kävelimme puiston läpi Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut kirjat ja lainasin noutoa odottaneet Nathanael Westin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts ja Marguerite Duras’n Hiroshima, rakastettuni. Sieviä kirjoja, Helena sanoi, niin pieniä. Lonelyheartsissa on 125 sivua ja Hiroshimassa 102. Niitä varten ei olisi tarvinnut lähteä matkaan reppu selässä, mutta kauppaostoksia varten kyllä. Jäimme tuokioksi kahville Ärrän terassille. Eilen aamupäivällä luin ja kirjoitin Siks -tarinan toista Allas -osaa. Tarinassa on myös kolmas osa, puoli sivua tekstiä, joka siirtyy edellä. Olen työstämässä sivulla neljäkymmentäneljä ja sivuja on kaikkiaan yksi enemmän. Helena täytti eilen sudokua ja pelasi muutaman pasianssin. Otimme molemmat aurinkoa parvekkeella. Helena vaihtoi seuraavaan Agatha Christien dekkariin Hänet täytyy tappaa. Minä luin Nathanaelin Miss Lonelyhearts -kirjan. Siinä alkaa kappale ensimmäisen sivun puolivälissä sanalla: “Hänen...” Onko alkuperätekstissä “His...?” Neljä sivua myöhemmin on luonnehdinta: “...näytti silti baptistipapin pojalta.” Koska suomen kielessä hän -sanassa ei ole sukupuolta, suomeksi lukevalle ei suoda vihjeitä yhtä paljon kuin monissa muissa kulttuurikielissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti