Tilkankadulla

    

Elokuun ensimmäinen päivä. Kuivuuden vaivaamia, ennen aikojaan kellastuneita ja punertuneita lehtiä on siellä täällä. Olen lähdössä tänään aamulla metsään, Espoon Lakistoon. Lämpötila viisitoista astetta ja pilvessä. Eilen teimme kirjastoreissun Munkkiniemeen. Helena löysi kirjaston poistohyllystä Camilla Läckbergin jännärin Pahanilmanlintu ja hän lainasi toisena Läckbergin Jääprinsessan. Palasimme Mäkkärin kautta. Yksi hyvä ystävä muutti eilen, Helsingistä Espooseen, metron varrelle, näimme netistä ja toinen muuttaa tänään Helsingistä Ouluun, opiskelemaan. Suo -teksti eteni eilen sivun. Helena alkoi lukea Läckbergin Jääprinsessaa ja minä jatkan David Foster Wallacen Infinite Jestiä. Tyyppigalleria.

Tilkankadulla

    

Hyvää Helenan päivää. Heinäkuun viimeinen päivä. Viisitoista astetta Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla aamulla vartin yli viisi. Eilen aamulla oli kahdeksantoista. Aloitimme tämän päivän aamulenkillä niin kuin eilenkin. Helena toivoi saavansa lähikuvia viherpeipoista, mutta linnut olivat kateissa. Itse asiassa pikkulinnut olivat puissa ja laskeutuivat sieltä alas nurmelle, mutta pitivät väliä meihin. Lahdella oli valkoposkihanhia parinkymmenen linnun parvina. Vastarannan ruovikossa oli jotain harmaata, joka saattoi olla haikara. Helena teki eilen luonnoksen töyhtötiaisesta, katsoi jotain televisiosarjaa ja täytti sudokuja. Ja luki Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä naputtelin Suo -tekstiä, aamulla yli tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin. Sivu lisää. Luin muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest ja yhden monisivuisen alaviitteen. Kirjaan on koottu alaviitteitä, jotka ovat muuta tekstiä pienemmällä fontilla, noin sata sivua. Tuhat sivua itse romaania ja sata sivua päälle selityksiä, jotka ovat samaa fiktiota kuin kaikki muukin kirjailijan teoksessa. Sain alun perin vinkin David Foster Wallacesta Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjasta Maailmojen loput, Kirjoituksia romaanitaiteesta, jossa tekijät käyvät vuoropuhelua sähköpostein ja erittelevät tiettyjä romaaneja ja ennen muuta lopetuksia. En muista mitä Wallacen Infinite Jestin lopusta oli heidän kirjassaan, mutta minusta se kiertyy sisäänpäin eli kirja loppuu muistumaan yhden päähenkilön aiempaan nistin elämään ja miten se tuli päätökseen. Hieno loppu.

Tilkankadulla

    

Aloitimme päivän aamulenkillä rantapuistossa ja istuimme hetken myös penkillä ja seurasimme lintuja nurmikentällä. Eilen kohtasin korpin Espoon Lakiston metsässä. Lintu seisoi äänettömänä isolla, sammaleisella kivellä. Olin reilun kymmenen metrin päässä, kun huomasin sen. Ensimmäisen kerran pääsin näin lähelle. Puhuin korpille ja otin samalla kuvia. Löysin kierreltyäni muutamia pieniä, kuivia kanttarelleja ja yhden kehnäsienen ja keräsin litran mustikoita. Sää oli pilvinen. Muokkasin eilen jälleen Suo -tarinaa. Olen siinä sivulla neljä. Helena on seurannut Pariisin olympialaisia tai oikeammin sukkuloinut kanavilla ja areenassa ja päätynyt siihen huomioon, että suorat lähetykset ovat enimmäkseen maksullisilla kanavilla. Ikään kuin olisi vastapainona olemassa maksuttomia kanavia. Miten se olikaan, tv-lupa peritään suoraan verona, oli vastaanotin tai ei. Ja jos katsoo nettitelevisiota, on maksettava nettiyhteydestä ja erikseen lisänä netti-tv-liittymästä kuukausimaksuineen. Sen jälkeen vasta voi siirtyä maksullisille kanaville. Eilen iltapäivällä teimme lenkin rantapuistossa. Kottaraisparvi oli ilmestynyt avoimelle kedolle. Helena on lukenut Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä luin eilen muutaman sivun eteenpäin David Foster Wallacen romaania Infinite Jest.

Tilkankadulla

    

Helikopteri on laskeutunut - Tapanilan aseman postilaatikolle Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toivottavasti kaipaava omistaja löytää koneensa. Eilisen pyhäpäivän kuvamateriaalia. Haikara oli kaislikon laidassa. Varpusparvi nurmikolla ja kuvista huomasimme, että puolet parvesta oli viherpeippoja. Kaneja näkyi siellä ja täällä. Eilen iltapäivällä parvekkeella huomasimme, että poppelin rungosta kasvaa valkoisia sieniä. Helena teki eilen lähinnä muistiinpanoja. Minä olen Suo -tarinassa sivulla kolme. Jokohan alku on viimein sellainen kuin tavoittelen tai unelmoin? Uskon näin, huomiseen asti. Helena luki eilen loppuun Jarkko Sipilän jännärin Kylmä jälki. Minä olen David Foster Wallacen romaanissa Infinite Jest sivulla sataneljä. Ulkona on pilvessä. Olen lähdössä aamun ensimmäisellä bussivuorolla Espoon Lakistoon.

Tilkankadulla

    

Aloitimme tämän sunnuntaiaamun tekemällä kävelylenkin rantapuistossa. Lämmintä ja hiostavaa edelleen myös täällä etelärannikolla, vaikkei samanlaisia ennätyshelteitä kuin sisämaassa. Varttia yli viisi aamulla oli Ilmatieteenlaitoksen Helsingin Kaisanimenen mittausasemalla kaksikymmentä astetta ja meillä asunnossa sisällä kaksikymmentäseitsemän. Eilen teimme aamupuolella kauppareissun rannan kautta ja iltapäivällä toisen kerran. Helena teki eilen aamupäivällä parvekkeella muutamia luonnoksia ja muistiinpanoja ja minä edistyin sivun verran Suo -tarinaa. Iltapäivällä avasin kuitenkin Suon uudestaan ja poistin muutaman sanan ensimmäisestä kappaleesta. Illalla parvekkeella tulin siihen ajatukseen, että minun pitää aloittaa teksti kauempaa, että aloitan sen väärästä kohtaa, mutta se epäilys hävisi myöhemmin. Nukuin sentään oikein hyvin. Helena valikoi omasta hyllystämme lukuun itselleen Jarkko Sipilän jännärin Kylmä jälki. Minä luin kymmenkunta sivua David Foster Wallacen mielikuvituksekasta romaania Infinite Jest. Siinä riittää purtavaa.

Tilkankadulla

    

Lauantai, unikeon päivä. Puolikas kuu pilvettömällä taivaalla. Eilen illalla saimme katsoa Pariisin 2024 olympialaisten suureellisia ja näyttäviä avajaisia. Sateessa lukuisa esiintyjä- ja statistijoukko teki taitotemppuja, musiikki kaikui, mielikuvitus loisti ja itse kaupunki, Seine ja kaupunkilaiset ja turistit olivat mukana osana tapahtumaa. Samoin tietenkin jokea myöten turistiveneissä kuljetetut urheilijat, kisojen varsinaiset osanottajat. Postauskuvana on eilen otettu kuva Helsingin Niemenmäen rinteen puistokäytävästä Terijoen salavineen. Perjantain tapaan oli eilen leipomon torimyyntipiste avoinna Munkkivuoren ostoskeskuksessa ja ostimme sieltä kaksi riihiruisreikäleipää ja piimälimpun. Kävimme myös kahvilla ja poikkesimme apteekissa ja ruokakaupassa. Palatessa istuimme hetken penkillä. Helena teki eilen aamupuolella luonnoksia ja minä pääsin sivulle kuusi Suo -tekstiä. Jatkan lukukirjana David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Helena luki Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirjan Laiskanlinnan laulu.

Tilkankadulla

    

Eilen aamupuolella kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Helenalla oli noudettavana Alexander McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -sarjan kirja Laiskanlinnan laulu. Helena otti sen lukuun. Hän teki eilen aamulla muutamia luonnoksia. Minun Suo -tekstini on yhä alussaan. Se hakee muotoaan. Eilen laitoin uusiksi tekstin ensimmäistä kappaletta ja jatkoin siitä. Pääsin eteenpäin aamun kirjoitusrupeaman aikana sivulle neljä eli ei tapahtunut edistystä siltä osin. Luin loppuun Satu Rämön jännärin Hildur. Se toi mieleeni Sue Graftonin Aakkosdekkarit. Olen lukenut yhden tai kaksi niitä. Eivät vieneet mukanaan. Henning Mankellin kehutut dekkarit eivät nekään ole voittaneet sydäntäni eli minun kirja- ja tekstimakuni tuntuu poikkeavan keskimääräisestä tai enemmistöstä. McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -kirjoista olen lukenut yhden ja se riitti. Rämön Hildurissa on minusta kooste vähän kaikkea, mutta en jännittänyt lukiessani sitä enkä pelännyt päähenkilön puolesta. Olin utelias juonesta, joka oli hyvä, mutta pysyi piilossa ainakin tältä lukijalta.