Taavetissa

    

Kahdeksan astetta tänään aamuvarhaisena Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on Helenan kesälukemistoa, jo luettua ja luvussa olevaa ja taas lukuvuoroon tulevaa. Eilen aamulenkillä siili piti kiirettä ylittäessään Joukolantien Vallitien risteyksen kohdalla. Sain kuvan otuksen selästä, kun se oli jo osin ojanvarren ruohikon peitossa. Kävin aamupäivällä läpi Vanhan-tarinaa alusta sivulle kaksikymmentäkaksi. Teksti piteni sivulla, kolmeenkymmeneenyhteen sivuun. Helenalle tuli eilen noudettava kirjavaraus, Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat, tekijöinä Sigridur Sif Gylfadottir ja Satu Rämö. Minä lainasin seuraavaksi lukukirjakseni Paavo Rintalan romaanin Paasikiven aika. Eilen oli aurinkoista säätä täällä Taavetissa. Otimme iltapäivän päätteeksi aurinkoa parvekkeella. Luin samalla loppuun Franz Kafkan kirjan Der Prozess. Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Luonnoton kuolema. Onnittelut Suomen miesten jalkapallomaajoukkueelle, joka saavutti eilen illalla 2 – 1 voiton Puolasta ja siirtyi tässä vaiheessa karsintalohkon kärkeen.

Taavetissa

    

Yhdeksän astetta Luumäen Taavetissa. Asvaltti on kuivunut osin eilisen sadepäivän jäljiltä, mutta parkkipaikalla on metrin mittainen lätäkkö lintujen juoma- ja kylpyaltaana. Postauskuvana on kollaasi kesäkuun ensimmäiseltä viikolta. Helena lainasi eilen kirjastosta Patricia Cornwellin jännärin Luonnoton kuolema. Siinä toimituksessa oli pientä hämminkiä ja päällekkäisyyttä. Kirja oli jo kuljetettavana eli saa nähdä tuleeko sieltä noudettavaksi vielä toinen sama nimike. Helena teki eilen raparperi-mansikka-kiisseliä. Minulle oli maksalaatikkoa ruuaksi ja Helena söi muroja maidon kanssa. Kissantassuja on pieni rypäs tässä nurkalla, Vallitien ojan pientareella. Helena ei ollut saanut niistä vielä mieleistään kuvaa, joten kävimme eilen yhdessä varta vasten päiväunien jälkeen ottamassa uusia kuvia ja nyt tulos viimein täytti odotukset ja vaatimukset. Avasin eilen Vanhan-tarinan vasta iltapäivän puolella. Luin sitä vähän matkaa ja tein pari muokkausta, mutta ei ollut oikein intoa ja niinpä siirryin Kafkan Der Prozess -romaanin pariin. Kirja on lopuillaan. Helena luki loppuun Donna Leonin dekkarin Kuolema oopperassa ja aloitti Patricia Cornwellin jännärin Luonnoton kuolema.

Taavetissa

    

Kuusi astetta Luumäen Taavetissa. Pihlajat kukkivat, samoin sireenit ja molemmat levittävät vaiheilleen omaa hyvää ominaistuoksuaan. Helena teki eilen erinomaisen sieni-tonnikala-pizzan. Hän piirsi myös luonnoksiaan. Hänellä on käytännössä kaksi luonnoslehtiötä työn alla yhtä aikaa, sillä toinen on hänelle itselleen ja toinen on tuleva lahja minulle. Siitä on jo pitempi aika, kun päätimme, että emme enää osta emmekä hanki toisillemme lahjoja merkkipäivinä, vaan annamme niiden sijaan omia riipustuksiamme ja raapustuksiamme. Niinpä Helena tekee kaiken aikaa luonnoksiaan tuplana ja minä täytän vihkoja kaunokirjoitustekstillä, joissa tapahtumat seuraavat ajankohtaisina muistiinpanoina siltä osin, mitä muistan merkitä ylös. Eilen kirjoitin sivun verran Vanhan-tarinaa. Lisäsin muutaman repliikin tekstin alkuun ja jatkoin repliikkejä tarinan loppuun. Tekstiä on kolmekymmentä sivua. Kauppareissulla poikkesimme mennessä kirjastoon. Helena löysi uutuustelineestä Patricia Cornwellin tuoreimman suomennoksen, mutta lainausautomaatti ei antanut jostain syystä lainata sitä, joten Helena teki saman tien varauksen kirjasta. Kaupan edustalla oli roskiksista levinnyt papereita pitkin pihaa. Eilen iltapäivällä luimme parvekkeella, Helena James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja minä jatkoin Franz Kafkan teosta Der Prozess. Olen yli puolessa välissä sitä. Iltamyöhällä katsoimme jälleen kerran Tarantinon elokuvan Pulp Fiction. Seurasimme samalla kuun nousua, kun se hivuttautui esiin matalalta puitten takaa.

Taavetissa

    

Hyvää helluntaita. Kahdeksan astetta Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä. Postauskuvassa näkyy kesäistä lenkkimaastoamme. Kuva on otettu pururadalta eilen, lauantaina, aamun sadekuuron jälkeen. Sama kohde, jota kuvasimme talvella lumien aikaan ja jolloin siinä kulki latu. Kirjoitin eilen kaksi sivua lisää Vanhan-tarinaa. Osa uudesta tekstistä sijoittui tarinan sisään ja oli tarkoituksellisesti pelkkää vuoropuhelua ja tarinan loppuun tuli noin sivu jatkoa. Kylällä oli eilen kesäinen lauantaipäivän meininki. S-marketin ja Linnalantien välissä oli salibandykaukalo, jossa oli kääpiökokoiset maalit. Kaukalon takana seisoskeli nuorta väkeä odottamassa ilmeisesti turnauksen alkua. Toisella puolella tietä muusikko testaili äänentoistolaitteita torin esiintymislavalla ja taaempana torilla oli tarjolla savukalaa lämpimänä ja vieressä katoksen alla roikkui telineissä pienen vaateputiikin verran mekkoja ja muita vaatteita tuulen hulmuteltavana. Helena piirsi eilen väriliiduilla kukkia luonnoslehtiöönsä. Hän luki eilen päivällä James Joycen romaania Finnegans Wake ja säästi Donna Leonin dekkaria Kuolema oopperassa unilukemiseksi. Minä luin Franz Kafkan kirjaa Der Prozess. Iltamyöhällä seurasimme Suomen miesjalkapalloilijoiden otteita Hollantia vastaan. Nolla maalia Hollannin päätyyn ja kaksi omiin.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Etelästä on nousemassa pilviä. Epävakaiset säät jatkuvat. Postauskuvassa on vaaleanpunainen lupiini tyylikkäänä ja kauniina. Kävin eilen läpi Vanhan-tarinan, jota on nyt kaksikymmentäseitsemän sivua. Eli sitä tuli kylkiäisenä sivu lisää. Päiväjärjestyksemme on muuttunut aiemmasta, sillä olemme käyneet jo parin viikon ajan aamuisin lenkillä siihen aikaan, kun aiemmin kirjoitin. Toisaalta näin kesäaikana muu toimeliaisuus menee kirjoittamisen edelle ja saa mennäkin. Helenalle oli tullut torstaina kirjastoon seuraava noudettava kirjavaraus, Donna Leonin Kuolema oopperassa, sarjan ensimmäinen dekkari ja jonka Helena on lukenut muutaman kerran aiemminkin. Haimme sen eilen kauppamatkalla. Me luemme samoja kirjoja uudestaan. Minä luin eilen myöhään iltapäivällä ja illalla Franz Kafkaa, Der Prozess. Olen lukenut sen joskus suomeksi ja olen nähnyt siitä ainakin yhden filmitutkielman, joten siinäkään kirjassa ei tule vastaan mitään uutta eikä yllättävää.

Taavetissa

    

Kahdeksan astetta tänään perjantaina aamuvarhaisena Luumäen Taavetissa. Aurinko paistaa ohuen pilviverhon takaa. Postauskuvassa on harakoita puun latvassa. Eilen teimme aamulla nokkoslenkin eli kuljimme ensin pururataa pitkin, jyrkkää mäkeä alas, joka kuntouttaa hyvin Helenan polvia, toimii kivunpoistona ja josta radalta poikkesimme sivuun vanhan traktoriuran varteen jääneelle niitylle, jossa nokkoset rehottavat muun kedon kasvillisuuden keskellä. Kauppareissulla kävelimme Linnalantietä keskustan läpi museopajalle ja takaisin. Lainasin keskiviikkona kirjastosta kaksi Parnassoa ja Satu Rämön Hildurin Helenalle, koska hänellä ei ollut korttia mukana. Samalla käynnillä palautin lukemani Marguerite Youngin muhkean teoksen Miss MacIntosh, My Darling. Nyt se alkaa unohtua mielestä ja arkipäivästä. Parina päivänä on ampiaisia eksynyt tuuletusikkunan raosta sisälle tai yksi ampiainen kahtena eri päivänä. Viikko tai kaksi sitten kimalainen oli sisällä ja toimitin sen ulos lasipurkissa. Helena luki eilen Rämön Hildurin, ehkä kolmannen kerran. Minä kävin Parnassot läpi ja otin sen jälkeen hyllystämme Franz Kafkan kirjan Der Prozess. Fischer Verlagin painos vuodelta 1958 ja jonka saimme Helsingin Munkkiniemen kirjaston kierrätyshyllystä yli kaksi vuotta sitten. Luin viisikymmentä sivua. Eilen päivällä avasin Vanhan-tarinan viikon tauon jälkeen. Olin tehnyt siihen silloin muutoksia ja jotka näyttivät nyt ihan hyviltä. Ehkä tänään luen koko tarinan, jota on kaksikymmentäkuusi sivua.

Miss MacIntosh, My Darling

    

Luin nyt toisen kerran Marguerite Youngin romaanin Miss MacIntosh, My Darling. Ensimmäisen kerran luin sen viime kesänä. Kirjasta on saatavana uusi painos vuodelta 2024. Sitä ei ole käännetty suomeksi ja oletan, että sellainen ei ole suunnitelmissakaan, ei huhuakaan.

Tulin tietämään tästä kirjasta Ville-Juhani Sutisen kautta, hänen mainiosta esseekirjastaan Vaivan arvoista.

Miss MacIntosh, My Darling koostuu 82:sta luvusta, ilman mitään väliotsakkeita. Kirjassa on kehyskertomus, linja-automatka Yhdysvaltain itärannikolta Indianaan, perille tulo ja päähenkilön tutustuminen paikalliseen tarjoilijaan Esther Longtreehen. Kirjan pää- ja minähenkilö on Vera Cartwheel. Muina jatkuvasti ja vaihtelevasti esillä ja puheena olevina ovat tietenkin Miss MacIntosh, joka on Veran kaitsija, opettaja ja seuralainen, Veran äiti Catherine Helena Cartwheel, nee Snowden ja jonka mies on jättänyt ja hylännyt hänet, ehkä kuollut pudottuaan Alpeilla ja Veran äiti on vetäytynyt omiin oloihinsa isoon kartanoon, merenrannalla palveluskuntineen ja seurustelee vain oopiumiuniensa houreiden kanssa. Talossa vierailee säännöllisesti ja oopiumiladyn asioista huolehtii Mr Spitzer, Joachim, jonka kaksoisveli Peron on kuollut nuorena tapaturmaisesti tai tehnyt itsemurhan. Kuollut Peron on tavallaan mukana tarinassa, samoin kuin Cousin Hannah, joka on naisasianainen ja jonka vierailuja oopiumilady odottaa, vaikka ei ole koskaan edes nähnyt ihmistä. Mr Spitzer on ainoana surijana paikalla Cousin Hannahin kuolinvuoteen äärellä. Mr Spitzer on lakimies ja on aina matkoilla etsimässä perillisiä. Hän myös säveltää, mutta hänen musiikkinsa on hiljaista.

Marguerite Youngin romaani Miss MacIntosh, My Darling tapahtuu teemoissa ja henkilöissä. Kieli ei sinänsä ole vaikeaa tai niin minä sen koin. Tarinan lanka ei sekään katkea missään vaiheessa, vaan teos on ikään kuin jokin sinfonia tai muinaisrunoelma. Unet ja todellisuus sekoittuvat ja on kuin kirjailija kysyisi mikä on tosi?

Mr Spitzer on löytänyt Miss MacIntoshin Vera Cartwheelin opettajaksi ja seuralaiseksi, mutta herrasmiehenä Mr Spitzer ei ole udellut yhtään mitään Miss MacIntoshin henkilötietoja eikä tämän todistuksia. Vera Cartwheel on seitsemänvuotias, kun tämä hänen maanläheinen ja järkiperäinen seuralaisensa muuttaa taloon ja Vera täyttää neljätoista, kun hänelle selviää, että Miss MacIntosh ei ole hänkään sitä, miltä arvon henkilö on näyttänyt. Miss MacIntosh on kalju, karvaton nainen, kovia kokenut, sairas ja hän kävelee sateisena yönä mereen ja hukuttautuu, vaikka asiasta ei saada varmuutta, koska ruumista ei löydetä. Tämä hukuttautuminen paljastuu kirjassa jo ennen kuin sata sivua on takana. Ja sivuja on kaikkiaan 1321.

Teemoina on naisten maailma ja elämä ja miesten. Teemoina on kuolleiden ja muistojen läsnäolo. Teemoina on Miss MacIntoshin käytännölliset elämänohjeet Veralle. Veraa valmistetaan vaimouteen. Muitakin teemoja on löydettävissä.

Kehyskertomuksessa Vera ei ole enää merenrantakartanossa. Hän on maailmalla. Hän kuvittelee etsivänsä kadottamaansa Miss MacIntoshia ja joka on väittänyt olevansa kotoisin What Cheeristä Iowasta, mutta Vera ei enää usko tarinoihin. Ehkä hän kokee, että Indiana on yhtä hyvä paikka kuin mikä muu hyvänsä. Kirjan päättyessä hän on yhä siellä eikä hänellä ole mitään hätää.