Taavetissa

    

Yksitoista astetta tänään, keskiviikkoaamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kaksi kirjaa, iso karttakirja, auki Yhdysvaltojen kohdalta ja tuore Sienilehti nojallaan parvekepöydän jalkoja vasten. Lainaan muutamia valikoimiani kohtia John Steinbeckin teoksesta Matka Charleyn kanssa, sivuilta 150-151: ”…venäläiset. – Heistä ei täällä oikein pidetä? – Ei totisesti! Tuskin kuluu päivääkään, ettei joku hauku venäläisiä pataluhaksi.”; ”…Tunteeko kukaan täkäläinen ketään venäläistä?”; ”…Siinähän venäläisten koko vitsi onkin. Heitä saa haukkua tuutin täydeltä, eikä varmasti tule loukanneeksi kenenkään tunteita”; ”…Muistanhan minä senkin ajan, jolloin ihmiset haukkuivat Rooseveltia, tapahtui mitä tahansa”; ”…Mies tappelee vaimonsa kanssa, mutta haukkuu venäläiset. – Kenties jokainen tarvitsee venäläisiä. Takaanpa, että Neuvostoliitossakin tarvitaan venäläisiä. Mutta he taitavat nimittää niitä amerikkalaisiksi.” Tällä lailla yli puoli vuosisataa sitten. Eilen teimme aamulla kävelylenkin Saviniementietä toiseen suuntaan, kuutostien rinnalla kulkevan osuuden, ohi Luumäen Energia Oy:n voimalaitoksen Niemeläntien risteykseen ja takaisin. Olimme liikkeellä sopivasti ennen kuin alkoi sataa. Helena piirsi eilen uusia mielen valloittaneita luonnoksia. Minä luin ja muokkasin kahteen otteeseen Vuokrakasarmi -tarinaa. Sitä on nyt alun viisi sivua. Katsoimme iltapäivällä Tokion mm-kisoja. Uutisista näimme, että Suomen miesten lentopallojoukkue oli voittanut kovan Ranskan joukkueen lentopallon mm-kisoissa. Luin eteenpäin Steinbeckin matkaa Amerikan halki. Helena luki illemmalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan loppupään teosta Iijoelta etelään.

Taavetissa

    

Tokion mm-kisoissa eilen, maanantaina Silja Kosonen sijoittui hienosti neljänneksi moukarinheitossa. Ruotsin Armand Duplantis voitti seiväshypyn mm-mestaruuden ja teki bonuksena uuden maailmanennätyksen, 630. Olen kirjoittanut postauksissa, että emme ole seuranneet muita urheilulajeja kuin jalkapalloa, mutta tässä suhteessa on tapahtunut muutosta. Seuraamme nyt tätä yleisurheilun suurtapahtumaa. Katsoimme keväällä jääkiekon sm-liigan pudotuspelejä, kun Saipa oli peleissä mukana. Susijengi sai katsomaan koripalloa ja Helena alkoi seurata pesistä. Aioimme laittaa päivän postauskuvaksi kisakuvaa televisiosta, mutta otokset eivät tyydyttäneet, joten valikoimme tällaisen asetelmallisen sisäkuvan. Tänään aamulla oli varttia yli viisi yksitoista astetta Luumäen Taavetissa. Eilen teimme aamulenkin Saviniementielle. Aikoinaan kävelimme siellä usein. Kävimme myös muuntoasemalla suonotkossa. Helena piirsi eilen aamupuolella luonnoksia ja katsoi välillä kisalähetystä. Minä muokkasin Vuokrakasarmi -tekstiä. Välillä siirryin olohuoneen katsomon puolelle. Laitoimme kännykän herättämään, kun otimme päivänokoset, jotta tärkeät finaalit eivät jäisi näkemättä. Eilen illalla luin John Steinbeckin kirjaa Matka Charleyn kanssa. Helena alkoi lukea Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettäkolmatta osaa, Iijoelta etelään.

Taavetissa

    

Kisahuuma jatkuu. Eilen koripallon miesten em-kisoissa Suomen joukkue jäi neljänneksi. Onnea joukkueelle. Kolmetoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kävin eilen aamiaisen jälkeen itsekseni metsässä. Löysin muutamia kanttarelleja ja haaparouskuja. Helena teki sienistä kastikkeen perunoiden ja porkkanoiden lisukkeeksi. Kävimme kirjastossa kauppamatkalla ja Helena lainasi loput kaksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa. Helena luki eilen viimeiset sivut Iijoki- sarjan kahdennestakymmenennestätoisesta osasta, Epätietoisuuden talvi. Häntä odottavat jäljellä olevat kolme osaa, Iijoelta etelään, Pato murtuu ja Hyvästi Iijoki. Helena piirsi eilen päivällä katsoessaan Tokion mm-kisoja televisiosta. Minä luin ja muokkasin kahteen otteeseen Vuokrakasarmi -tarinaa. Neljän sivun mittainen pieni tarina. Luin illalla John Steinbeckin kirjaa Matka Charleyn kanssa. Tänään on iltapäivällä uutta jännitettävää Tokion yleisurheilun mm-kisoista, kun naisten moukarin loppukilpailussa ottelee kaksi Suomen edustajaa.

Taavetissa

    

Suomi on esillä tänään ympäri maailman. Moukarinaiset näyttäytyvät mm-areenalla Tokiossa ja Alisa Vainio toi käsittääkseni ensimmäiset pisteet kisoista. Viides sija maratonilla. Suomen mieslentopalloilijat aloittavat oman kisansa Indonesiassa ja Suomen mieskoripalloilijat ottelevat pronssista Kreikkaa vastaan. Postauskuvaksi sopii varmaan päivänvalo-otos kuivakasveista sinisessä ruukussa. Kymmenen astetta Luumäen Taavetissa. Eilen aamulla oli tummia pilviä taivaanrannassa, kun lähdimme aamulenkille. Puolimatkassa alkoi suhjuttaa, mutta ei satanut eikä kastellut kunnolla. Männyt ovat varistaneet vanhoja neulasiaan. Joko on sen aika tai sitten tuulet ovat karistaneet kuolleet neulaset. Polut ja tienvieret ovat ruskeanaan karissutta neulasmattoa. Helena piirsi eilen luonnoksia, mielikuvia miehestä sienimetsässä ja joita hän näkee saunan paneelissa, kun minä nojaan välillä märkää selkääni seinään ja vesi ja hiki valuvat puuta pitkin ja muodostavat siihen pian haihtuvia kuvioitaan. Kirjoitin eilen sivun lisää Vuokrakasarmi -tekstiä. Aloitin sen alusta ja muokkasin lukiessani. Ei tule kerralla valmista, vaan vähitellen. Tokion yleisurheilun mm-kisoja seurasimme eilen koko iltapäivän. Illalla Helena luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettä osaa, Epätietoisuuden talvi. Minä luin John Steinbeckin kirjaa Matka Charleyn kanssa.

Taavetissa

    

Susijengin toinen koitos eilen alkuillasta Saksaa vastaan päättyi tappioon 98-86. Pronssipeli odottaa kuitenkin. Neljätoista astetta tänä lauantaiaamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on puolukkakimpuroita menossa uuniin. Tein eilen itsekseni aamun marjaretken. Keräsin vajaat kolme litraa puolukoita. Helena leipoi sillä aikaa. Torstain postauksessa kirjoitin väärin, koska luin huolimattomasti. Ei ollut painovirhe. Mainitsin Vesa Karosen toimittaman Pentti Haanpään Vanha voiman mies -nimisen kokoelman. Luin nimen huonosti kirjan kannesta ja kirjoitin: Vanhan voiman mies. Joskus yksikin kirjain merkitsee, kuten tässä tapauksessa. Keskiviikkona mieli tuotti tarinaidean ja torstaina naputin uuden tekstin ensimmäiset rivit. Sen työnimi on Vuokrakasarmi. Eilen sitä oli koossa kolme sivua. Yli kolmekymmentä vuotta sitten olin innostunut Pentti Haanpäästä ja luin kirjailijan kootut. Jos muistan oikein, Haanpää kirjoitti Juttuja. Vaikka luin ihaillen Pentti Haanpään Juttuja, muistan, että minua vaivasi se, että hän kirjoitti samoja kertomuksia uusiksi ja jopa osin samoin sanoin. Luin torstaina Haanpäältä kaksi Kaveri -nimistä juttua, jotka olivat saman jutun versioita ja Vierailu -nimisen novellin. Se riitti. Marko Tapion teksti kesti paremmin lukea. Luin alusta loppuun kaikki Tapion Novelleja -kokoelman novellit. Otin seuraavaksi lukukirjaksi omasta hyllystä John Steinbeckin teoksen Matka Charleyn kanssa. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan kahdettakymmenettätoista osaa, Epätietoisuuden talvi. Hän lainasi kirjastosta seuraavan osan, Iijoelta etelään.

Finnegans Wake

    

Sirkus. Jos kuvaan yhdellä sanalla tuntemuksiani James Joycen teoksesta Finnegans Wake, se on sirkus. Olen lukenut tämän teoksen kolme kertaa, vaihtelevalla keskittyneisyydellä. En saa hahmotettua sitä kokonaisuutena, tarinana, vaan teos hajoaa sirpaleiksi. Olen maininnut jossain aiemmassa postauksessa, että koen kirjailijan käyttävän monin kohdin konttikieltä. Hienommin sanottuna James Joyce luo kohdittain kokonaan uutta kieltä. Englannin kielen taitoni on vajavainen, mutta toisaalta Finnegans Wakessa ei auta englantikaan. Helena on lukenut kirjan viisi kertaa. Hän pitää siitä, nauttii tekstistä ja sen hulvattomuudesta. Minä pidän osin. On mielenkiintoista aukoa yhteenkirjoitettujen peräkkäisten sanojen vyyhdettä. On mielenkiintoista ja lukijaa palkitsevaa, kun huomaa tekstiä tutkiessaan, että kirjailija on vaihtanut tuon kirjaimen oikean tilalle. Eli kirjaa lukee tekstitaiteiluna. Samoin on sirkuksessa, siellä esitetään taitotemppuja, mutta ei niissä ole mitään juonen jatkumoa, tarinan draamaa, vaan ne ovat vain taidokkaita ja huimia suorituksia, joita kuuluu ihailla juuri sirkuspuitteissa. Finnegans Waken lukeminen on minusta lukuseikkailu ja suosittelen sitä, mutta ainakin oma keskittyneisyyteni herpaantuu tätä tekstiä lukiessa ja ajatukset karkaavat ties minne. Mietin sitäkin, pilkkaako arvon kirjailija sitä onnetonta asiantilaa, että vaikka kirjoittaja ja kirjan painatukseen osallistuvat ammattilaiset tekisivät työnsä kuinka huolellisesti tahansa, painovirhepaholainen pääsee viimeistelemään sen. Kirja päättyy: ”…keys to. Given! A way a lone a last a loved a long the” Ei pistettä lopussa. Tarkoituksella, oletan. Sivun alareunassa: Paris, 1922–1939.