Taavetissa

    

Yksitoista astetta tänään, keskiviikkoaamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on kaksi kirjaa, iso karttakirja, auki Yhdysvaltojen kohdalta ja tuore Sienilehti nojallaan parvekepöydän jalkoja vasten. Lainaan muutamia valikoimiani kohtia John Steinbeckin teoksesta Matka Charleyn kanssa, sivuilta 150-151: ”…venäläiset. – Heistä ei täällä oikein pidetä? – Ei totisesti! Tuskin kuluu päivääkään, ettei joku hauku venäläisiä pataluhaksi.”; ”…Tunteeko kukaan täkäläinen ketään venäläistä?”; ”…Siinähän venäläisten koko vitsi onkin. Heitä saa haukkua tuutin täydeltä, eikä varmasti tule loukanneeksi kenenkään tunteita”; ”…Muistanhan minä senkin ajan, jolloin ihmiset haukkuivat Rooseveltia, tapahtui mitä tahansa”; ”…Mies tappelee vaimonsa kanssa, mutta haukkuu venäläiset. – Kenties jokainen tarvitsee venäläisiä. Takaanpa, että Neuvostoliitossakin tarvitaan venäläisiä. Mutta he taitavat nimittää niitä amerikkalaisiksi.” Tällä lailla yli puoli vuosisataa sitten. Eilen teimme aamulla kävelylenkin Saviniementietä toiseen suuntaan, kuutostien rinnalla kulkevan osuuden, ohi Luumäen Energia Oy:n voimalaitoksen Niemeläntien risteykseen ja takaisin. Olimme liikkeellä sopivasti ennen kuin alkoi sataa. Helena piirsi eilen uusia mielen valloittaneita luonnoksia. Minä luin ja muokkasin kahteen otteeseen Vuokrakasarmi -tarinaa. Sitä on nyt alun viisi sivua. Katsoimme iltapäivällä Tokion mm-kisoja. Uutisista näimme, että Suomen miesten lentopallojoukkue oli voittanut kovan Ranskan joukkueen lentopallon mm-kisoissa. Luin eteenpäin Steinbeckin matkaa Amerikan halki. Helena luki illemmalla Kalle Päätalon Iijoki-sarjan loppupään teosta Iijoelta etelään.