Taavetissa

 

Lokakuun viimeinen päivä. Tänä aamuna oli neljä astetta Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on alikulkutunnelin ”avaimenreikä” taajaman keskustasta pohjoisen puolen liikunta-alueelle. Eilen oli postauskuvaksi harhautunut Kalle Päätalon kirjan Reissutyössä kansi kuin muistona kesästä, mutta kun klikkasi sitä, näkyviin tuli mänty ja jäkälää sen rungossa ja oksantyngissä. Tällaista sekaannusta tapahtuu joskus. Koska sää oli poutainen eilen aamulla, patikoimme vanhalle hiekkakuopalle ja sen pohjalle asti. Sinne ehdittyämme alkoi vihmoa vettä ja sitä riitti paluumatkan ajan ennen kuin taivas kirkastui jälleen. Kirjastossa ei ollut eilen Satu Rämön Tinnaa pikalainoissa. Tutkimme Maaseudun tulevaisuus -lehtien pinkkaa ja päädyimme siihen, että se ilmestyy kolme kertaa viikossa. Söimme eilen hernekeittoa. Helenalla oli tähteeksi jäänyttä luumuhilloa ja kermaa ja hän osti sitruunan ja teki luumuhyvää. En tiedä sille muuta nimeä. Helenalle tuli aamulenkillä jokin piirrosidea, jonka hän laittoi muistiin. Päiväunien jälkeen hänellä oli kylkikipua ja hän jäi pitkäkseen lepäämään ja minä luin vähän aikaa ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Minulle se on vaikea nimi, koska sekoitan sen jatkuvasti Pieneen runotyttöön. Helena nukahti ja aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, jossa oli sellainen helpompi vaihe, että edistyin sivulle neljätoista asti. Tarinaa on kaikkiaan kaksikymmentäyksi sivua. Luin illalla loppuun Eeva Kilven novellikokoelman Se mitä ei koskaan sanota. Pidin.

Taavetissa

    

Kolme astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on sateen kastelema, tummapintainen männynrunko, jolla kasvaa harmaata jäkälää, kenties karvejäkälää. Kuva on otettu eilen aamulla, kun teimme hiihtoladun lenkin. Säätieto oli ennakoinut sadetta ja eteläisellä taivaalla oli lähtiessämme uhkaavia pilviä, mutta pääsimme reitin yli puolenvälin ennen kuin alkoi sataa hiljalleen. Helena kuulee metsässä lintujen laulua, mutta minä en erota niitä. Eilen näin sentään kolme pikkulintua pyrähtelemässä oksistossa. Kauppareissulla menimme kirjaston kautta ja vilkaisimme ensimmäiseksi pikalainojen hyllyä. Koska Satu Rämön Tinna on ilmestynyt, se tulee jossain välissä myös pikalainoihin ja tuurilla voimme päästä lainaamaan sen. Muokkasin eilen kahteen otteeseen Kiipelissä -tarinaa. Sitä on edelleen kaksikymmentä sivua niin kuin ennenkin ja pääsin tarinassa sivulle seitsemän. Helena piirsi eilen, kutoi, kun luimme ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö, pelasi korteilla muutaman pasianssin ja katsoi sarjoja läppäriltä. Unilukemisena hänellä on ohuita runokirjoja. Muun ajan Helena luki Charles Dickensin romaania Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Minä luin illalla Eeva Kilven novellikokoelmaa Se mitä ei koskaan sanota.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sateista. Postauskuvana on kollaasi, jossa on tunnelmapalasia pian päättyvältä lokakuulta. Kastuimme eilen aamulenkillä. Epävakainen sää jatkui koko päivän. Helena piirsi eilen aamupäivällä, katsoi jotain sarjaa läppäriltä ja vahti riisiuunipuuroa. Minä laitoin kuvia ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa. Kun puuro oli saatu uunista, jätimme sen odottamaan ja lähdimme kirjastoon ja kauppa-asioille. Lainasin kolme novellikokoelmaa, Eeva Kilven Se mitä ei koskaan sanota, Rosa Liksomin Väliaikainen ja Juhani Peltosen Metsästys joulun alla. Iltapäivällä luimme rupeaman ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Ennen saunaa avasin uudestaan Kiipelissä -tarinan. Pääsin siinä sivulle kuusi. Helena luki eilen Charles Dickensin romaania Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. Meillä on se kirjailijahyllyssä ja se on yksi Helenan suosikkeja. Minä luin kolme Eeva Kilven novellia kokoelmasta Se mitä ei koskaan sanota. Illalla oli Naisten kansojen liigan jalkapallo-ottelu Tanska vastaan Suomi, toinen osaottelu, joka päättyi 2-0. Asiantuntijoiden mukaan vastus oli kova.

Taavetissa

    

Neljä astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on ison kivenjärkäleen päällä rehottava moninainen kasvusto kuusten tummempaa taustaa vasten. Teimme eilen aamuvarhaisella hiihtoreitin lenkin, jonka varrella tämä kivi on. Helena halusi saada siitä parempia kuvia, sillä hänen parin päivän takainen otoksensa oli jostain syystä pikselöitynyt. Kun olimme kuvanneet kiveä, alkoi sataa. Helenalla oli mieli täynnä ideoita, kun palasimme kotiin ja hän kiirehti piirtämään ja kirjoittamaan niitä muistiin. Minä muokkasin kuvia. Kauppareissun jälkeen aloin muokata Kiipelissä -tarinaa, taas ihan alusta alkaen ja taas tuli muutoksia. Teksti on muovailtavaa kuin muovailuvaha. Sitä on kaksikymmentä sivua ja minä edistyin työstäessäni sivulle kolme asti. Luimme eilen iltapäivän aluksi kahden tunnin ajan ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Olemme kirjan puolivälissä. Helena kutoi kuunnellessaan ja teki myös sitä patenttineuletta. Luin illalla Martti Joenpolven novellikokoelman Jalopuumetsä vuodelta 1992. Tämä oli toinen Joenpolven kokoelma, jonka luin. Ensimmäinen oli vuodelta 1982, Kauan kukkineet omenapuut. Pidin siitä, mutta tämä uudempi ei ollut yhtä hyvä. Helenalla oli unilukemisena Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisteos Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska.

Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Eilen, sunnuntaina olimme liikkeellä seitsemän jälkeen. Päivä oli jo valkenemassa, koska olemme palanneet normaaliaikaan. Kävelimme Saviniementielle. Postauskuva on tältä kävelyltä, autiotalon pihalla toisistaan poispäin nojautuvat kaksi tiilitornia, joiden odottaa kaatuvan minä hetkenä hyvänsä. Helena teki eilen aamupäivällä luumutorttuja. Hän katsoi samalla läppäriltä jotain sarjaa. Minä luin ja muokkasin Kiipelissä -tarinaa. Ennen päiväunia Helena alusti joululimpputaikinan, jonka hän leipoi myöhemmin leiväksi ja paistoi, kun minä luin ääneen John Le Carren kirjaa Pieni rumpalityttö. Olemme lukeneet siitä yli kolmanneksen. Eilen illemmalla luin Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin yhteisen kirjan Ja meille jäi kiireetön ilta, Kvällen gör sig ingen brådska. Helenalla oli unilukemisena Saarikosken Hämärän tanssit. Katsoimme televisiosta NHL-liigan jääkiekkoa, New Jersey vastaan Colorado, jonka New Jersey voitti lisäajan kolme kolmea vastaan -pelin ratkaisumaalilla.

Taavetissa

    

Kesäaika päättyi. Merkkitapaus. Odotan edelleen, että tästä riesasta, kellonajan keikuttelusta, pääsisi eroon. Kahdeksan astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Poikkeuksellisen lämmintä näin lokakuun lopussa. Postauskuvaksi valikoimme otoksen, jossa näkyy myyrien kaivamaa pihanurmikkoa keltaisten koivunlehtien välistä ja rakennus taustalla. Eilen aamulla patikoimme sumuisessa tihkusateessa hiihtolenkin märässä metsässä. Oli sen reitin vuoro. Tämä hiihtolenkki on se maisema, jossa olen, kun luen ääneen John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Helenaa tämä huvittaa, sillä tapahtumat kirjassa ovat milloin jossain suurkaupungissa ja milloin Kreikan saaristossa. Eilen, lauantaina satoi koko päivän tihkua ja oli pilvistä. Kauppareissun jälkeen Helena kokkasi slaavilaista tattikeittoa. Minä muokkasin aamupäivällä Kiipelissä -tarinaa. Pääsin sivulle viisi, mutta iltapäivällä, kun avasin tekstin uudelleen, totesin, että ei näin ja siirryin tarinan alkuun. Kirjoitin kaksi sivua. Helena etsi patenttineuleen ohjetta. Hän löysi sivuston, jossa oli ohjeita, mutta ne eivät auttaneet tällä hetkellä. Helena luki illalla Pentti Saarikosken runokokoelmaa Hämärän tanssit. Minä luin loppuun Pablo Nerudan muistelmateoksen Tunnustan eläneeni.