Tilkankadulla

    

Aaton päivä ja juhannusaatto. Juhannusruusut ovat paikoin varistaneet valkoiset terälehtensä, mutta meillä on tallella kuvia niistä uhkeimmillaan. Eilen aamulla, kun teimme ensimmäiseksi lenkin kameran kanssa, mehiläiset ja kimalaiset hyörivät ahkerasti Pikku Huopalahden rantaraittia reunustavissa villeissä ruusupuskissa. Haikara oli vastarannan ruovikon reunassa kalassa. Kaksi poikaa ajoi pyörillä vastaan onkivavat mukanaan. Varhain liikkeellä. Taivaalle keräytyi pilviä ja myöhemmin satoi muutaman pisaran, jotka kuivuivat saman tien. Laitoimme juhannusterveisiä, Helena netissä ja minä, jag skrev på svenska ett brev, till min brevvän sen flera årtionden. Stilisoin kolmen sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena tekee aina uusia luonnoksia tai alkuja poppelinlehdistä. Hän hakee ehkä oikeaa sommitelmaa. Välillä hän virkkasi ja katsoi televisiosarjaa. Luin tavanomaisen sivun Franz Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Hän kehotti Milenaa kirjoittamaan harvemmin ja muistutti häntä siitä uudestaan seuraavassa kirjeessä, mutta lisäsi sitten, että hän toivoo kuitenkin, ettei Milena tekisi neuvon mukaan. Kompleksinen tyyppi. Luin myös viisikymmentä sivua Pirjo Lyytikäisen tutkielmaa Leena Krohn ja allegorian kaupungit. Helena luki eilen Martti Kuuselan muistelmia Pallopoikana maailmalla ja aloitti Sue Graftonin aakkosdekkarien Q -osan, Q niin kuin Quinn.

Tilkankadulla

    

Kahdeksantoista astetta jo nyt aamuvarhaisella täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Sadetta on sentään ennusteessa. Eilen aanupäivällä kävelimme helteessä Munkkiniemeen kirjastoon. Otimme matkalla kännykkäkuvia, kukka-asetelmia, maisemia, pilviä, naakkoja, hanhia, ruusuja ja mustia petunioita. Joimme kahvit Ärrällä. Kirjaston luona odotti meitä ennen viisi muuta kirjanystävää kirjaston aukeamista. Helena lainasi varaamansa Martti Kuuselan kirjan Pallopoikana maailmalla ja minä Leskovin Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethin. Novellihyllyyn oli kotiutunut Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia. Se on minulta lukematta, joten lainasin sen. Asiakashyllyssä oli Sue Graftonin Q niin kuin Quinn, joka meillä on englanniksi. Saimme sen nyt suomeksi. Stilisoin eilen 19 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena luonnosteli parvekkeella vahaliiduilla poppelinlehtitöitä. Poppelit luovat varjon parvekkeellemme. Helena luki Simenonin dekkarin Maigret epäröi, alkua Martti Kuuselan muistelmakirjaa ja illalla Leskovin Lady Macbethin. Minä luin sivun verran Kafkan kirjaa Briefe an Milena ja kuusikymmentä sivua Lyytikäisen tutkielmaa Leena Krohn ja allegorian kaupungit.

Tilkankadulla

    

Hyvää kesäpäivää. Kesäpäivän seisaus on tänään. Kun avasin aamulla parvekkeen oven, haistoin ensin sateen tuoksun, mutta se oli harhaa, maaperässä ei näkynyt sateen jälkiä. Ehkä tuoksu johtui ohuesta pilviharsosta taivaalla. Lämpötila on netin mukaan seitsemäntoista astetta. Eilen teimme kamerakävelyn Helenan ehdotuksesta heti aamiaisen jälkeen. Otimme aamuvalokuvia, Helena järjestelmäkameralla ja minä kännykällä. Ratikka matkalla sillalla kapean merenlahden takana. Haikara kalassa. Kanadanhanhet vahtivat poikueitaan rantaraitin kahta puolen. Polkupyöräilijöitä ajoi raittia pitkin solkenaan. Menimme Mäkkärin aurinkoiselle terassille juomaan kahvit. Stilisoin eilen 22 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Menin sen yhden pahan kohdan yli ja menetin tekstiä poistoina viitisen sivua. Käsikirjoituksen toisesta osasta on karsiutunut tähän mennessä yhdeksän sivun verran. Helena aloitteli toista versiota poppeleista. Hän luonnostelee parvekkeella, telineen ääressä. Virkkaamista vaikeuttaa se, että kädet hikoavat, joten hän päätti palvoa aurinkoa ja lukea. Seuraavana hänellä on vuorossa kotikirjastostamme Simenonin dekkari Maigret epäröi. Minä jatkan Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena. En ole siinä vielä puolessa välissä. Pirjo Lyytikäisen tutkielmaa Leena Krohn ja allegorian kaupungit olen lukenut yli sata sivua. Munkkiniemen kirjastossa meitä odottaa kaksi noudettavaa varausta, kummallekin yksi. Olemme menossa sinne tänään.

Tilkankadulla

    

Tänään aamulla on neljätoista astetta täällä etelärannikolla. Tyyntä. Ennusteessa luvataan hellettä. Eilen teimme kaksi ulkoreissua sen ohella, että vietimme paljon aikaa parvekkeella, varjossa ja auringossa. Helena kuvasi keskikesän syvät varjot, haikaran kalassa ja varpusia ja räkättirastaita. Otin penkillä istuessamme yhden kuvan Mississippi -hengessä, Faulkneria ajatellen. Mielikuvituksessa Pikku Huopalahti on jokin vähäpätöinen jokihaara missä hyvänsä päin maailmaa. Tunnelmoin vielä Juhani Peltosen kirjaa Iloisin suru: Huomaan jälkikäteen, että liikuin sitä lukiessani siinä maisemassa, jossa Helsingin Mannerheimintie laskeutuu keskustasta tullessa Tilkan notkoon. Muistan, että olin osan aikaa samassa maisemassa myös, kuin luin Peltosen Valaan merkkejä. Jos ymmärsin Valaan merkkejä oikein, Juhani Peltonen peräsi maailmanihmistä pikkusieluisen nationalistin sijaan. Mitä hän ajattelisi tästä ajasta, kun vanhojen kirjojen tekstejä muutetaan ja korjataan korrekteiksi? Olisiko hän nimittänyt sitä sensuuriksi? Stilisoin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helenalla oli kevyt maalaustelineensä parvekkeella ja hän hahmotteli uusinta työtään vesiliukoisilla vahaliiduilla ja lisäsi korostuksia pitävällä tussilla. Kerimme yhdessä yhden vyyhden ohutta puuvillalankaa. Helena luki muun ohessa Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä. Minä luin kaksi sivua Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Otin lukuun Pirjo Lyytikäisen tutkielman Leena Krohn ja allegorian kaupungit.

Tilkankadulla

    

 Yhdeksän kuukautta sitten muutimme Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Silloin oli maanantai niin kuin tänäänkin. Uusi viikko alkaa. Kuvia eiliseltä: Lauantaisen karnevaalimeiningin jälkiä kerrostalopihaltamme, kauppamatkalla tuulen seulomia pudonneita lehtiä, lokinpoikanen nurkassa, piilokuva siitä ja koti pihlajassa. Eilen nautimme aamiaisen ja kaikki syömiset ulkona parvekkeella. Eli olimme ulkona syömässä. Työstin eilen viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä oli ennakkoon tietämäni hatara kohta ja pikapuoliin siinä on edessä poistettavaa jopa kymmenen sivua. Etenen kuitenkin järjestyksessä. Jokaisella päivällä on oma paikkansa. Helena teki eilen luonnoksia akvarelleja varten, virkkasi telkun ääressä ja luki yhden Simenonin dekkarin, Maigret ja Humalasalko. Minä luin kaksi sivua saksalaisia kirjeitä, lemmenkirjeitä, Franz Kafkan Briefe an Milena. Ostin sen vuonna 1974 Suomalaisen Kirjakaupan Aleksin myymälästä. Luin eilen loppuun Juhani Peltosen kirjan Iloisin suru. Se oli tyypillistä Peltosta, mielikuvituksen leikkiä, mutta myös arkisia, tarkkoja havaintoja ja kyyneliä naurun takana. Kirjailijoiden ja kirjojen nimiä. Iloisin suru -teoksessa pääsi mukaan myös saunaan, niin kuin Joel Lehtosen Putkinotkossa, Veijo Meren kirjassa Peiliin piirretty nainen ja Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä, muutamia mainitakseni.

Tilkankadulla

   

 

Kahdeksantoista astetta aamulla kello puoli kuusi täällä Helsingissä. Seuraan nykyään varpusia ja räkättirastaita ja lokkeja. Ja koiria. Mietin mitä nämä eläimet miettivät mielessään? Tai huomioin ja seuraan nykyään tarkemmin esimerkiksi varpusten tyypillistä käyttäytymistä. Me ihmiset olemme heille ympäristöä ja annettuja olosuhteita. Eilen meidän talon sisäpihalla oli synttärikestit, ilmapallo- ja serpentiinikoristeita riippui poppelien alaoksista ja kalalokki seisoi pihavalaisimen päällä ylimpänä vahtina monen tunnin ajan, kaarteli välillä kierroksia juhlavieraiden yllä ja laskeutui myös pihamaan hiekalle etsimään kakunmuruja ja mitä etsikään. Stilisoin päivän aikana kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla akvarellejaan ja virkkasi jonkin aikaa olohuoneen sohvalla. Hän luki eilen Simenonin dekkarin Maigret ja aave. Minä luin sivun Kafkan kirjeitä erityiselle ystävälleen, Briefe an Milena. Aloitin Juhani Peltosen romaanin Iloisin suru ja luin sen puoleen väliin. Sinä vuonna, kun Iloisin suru tuli julki, se oli ehdolla yhtenä Finlandia -palkinnon saajaksi, mutta silloin Sirkka Turkka voitti Finlandian teoksellaan Tule takaisin pikku Sheba. Luulen, että kirjoitin virheellisesti jossain aiemmassa postauksessa, että Leena Krohnin Matemaattiset oliot voitti sinä vuonna tuon palkinnon. Ei ollut, oli Sirkka. Virheitä sattuu näemmä, kun luottaa muistiinsa.

Tilkankadulla

   

 

 Ulkona parvekkeella tuoksui nyt aamulla kasteiselta. Vähäistä pilvisyyttä. Eilen aamupäivällä teimme kauppareissun, toimme ostokset kotiin ja jatkoimme sen jälkeen kamerakierroksemme. Istuimme penkillä. Joutsenpari aterioi vastarannan ruovikossa. Naurulokki nappasi kaksi kalansinttiä sinä aikana, kun istuimme siinä ja lensi varmuuden vuoksi nurmikolle nielemään kalan. Työstin eilen kahdessa rupeamassa kaksikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tekstissä yli puolenvälin. Helena järjesteli lähinnä ja virkkasi isoäidinneliöitä telkun ääressä. Hän luki loppuun Graham Greenen hauskan kirjan Isä Quijote. Minä luin vakiosivullisen Kafkaa, Briefe an Milena ja loppuun William Faulknerin upean Villipalmut. Taas huomioin, että Claude Simonin teksti muistuttaa Faulkneria. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti Helsingin olympiastadionilla EM-karsintaottelussa Slovenian tuloksella kaksi nolla. Suomi on lohkossaan toisena Tanskan jälkeen. Istuimme iltaviimeiseksi parvekkeella nauttien lasillisen James Joycen Bloomin kunniaksi.