Tänään aamulla on neljätoista astetta täällä etelärannikolla. Tyyntä. Ennusteessa luvataan hellettä. Eilen teimme kaksi ulkoreissua sen ohella, että vietimme paljon aikaa parvekkeella, varjossa ja auringossa. Helena kuvasi keskikesän syvät varjot, haikaran kalassa ja varpusia ja räkättirastaita. Otin penkillä istuessamme yhden kuvan Mississippi -hengessä, Faulkneria ajatellen. Mielikuvituksessa Pikku Huopalahti on jokin vähäpätöinen jokihaara missä hyvänsä päin maailmaa. Tunnelmoin vielä Juhani Peltosen kirjaa Iloisin suru: Huomaan jälkikäteen, että liikuin sitä lukiessani siinä maisemassa, jossa Helsingin Mannerheimintie laskeutuu keskustasta tullessa Tilkan notkoon. Muistan, että olin osan aikaa samassa maisemassa myös, kuin luin Peltosen Valaan merkkejä. Jos ymmärsin Valaan merkkejä oikein, Juhani Peltonen peräsi maailmanihmistä pikkusieluisen nationalistin sijaan. Mitä hän ajattelisi tästä ajasta, kun vanhojen kirjojen tekstejä muutetaan ja korjataan korrekteiksi? Olisiko hän nimittänyt sitä sensuuriksi? Stilisoin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helenalla oli kevyt maalaustelineensä parvekkeella ja hän hahmotteli uusinta työtään vesiliukoisilla vahaliiduilla ja lisäsi korostuksia pitävällä tussilla. Kerimme yhdessä yhden vyyhden ohutta puuvillalankaa. Helena luki muun ohessa Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä. Minä luin kaksi sivua Kafkan kirjeitä Briefe an Milena. Otin lukuun Pirjo Lyytikäisen tutkielman Leena Krohn ja allegorian kaupungit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti