Tilkankadulla

    

Lumen häivettä nyt lauantaiaamuna maassa täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Aste pakkasta. Eilen kävimme asioilla Kalliossa ja otimme samalla kuvia. Kirjoitin sitä ennen aamulla kaksi sivua Vuoropuhelua. Helena sai jälleen yhdet villasukat valmiiksi, kun luin hänelle ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Luin eteenpäin Ville-Juhani Sutisen esseitä kirjassa Vaivan arvoista. Hän lukee aina joitain kirjoja ääneen vaimolleen, kuten esimerkiksi Karamazovin veljekset. Ilja Ehrenburgin ja Vasili Grossmanin kohdalla hän teki sen huomion, että samoin kuin voidaan puhua “sosialistisesta realismista”, historia voi luokitella nykykirjallisuuden “kaupalliseksi realismiksi”. Helena on edennyt Louis de Caulaincourtin muistelmissa Napoleonin mukana Venäjällä kirjan puoliväliin, jossa armeija alkaa vetäytyä Moskovasta ja laajalta Venäjänmaalta. Hän otti unilukemisiksi Jari ja Kati Tervon koirakirjan Ukko.

Tilkankadulla

    

Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Samanlaista säätä kuin eilen, kun kävimme Munkkiniemen kirjastossa noutamassa yhden saapuneen varauksen, Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista. Yhtä matkaa tarttui mukaan toisena Jari ja Kati Tervon Ukko. Haikara, jota emme ole nähneet kai pariin viikkoon, lensi kierroksen Pikku Huopalahden yllä ja palasi Paciuksenkadun sillan yli ja asettui seisomaan veden partaalle sorsien ja isokoskeloiden seuraan. Aamulla ehdin kirjoittaa yhden sivun Vuoropuhelua. Sitä on nyt 75 sivua. Aloitimme iltapäivällä lukemaan ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, sen viidettä osaa Guermantesin tie 1. Proustin romaania, josta Ville-Juhani Sutinen sanoo esseekirjassaan Vaivan arvoista muun muassa: “Harvat ovat sen kannesta kanteen lukeneet...” Me olemme käymässä sitä läpi viidettä kertaa. Olemme harvoja. Luin kolme ensimmäistä Sutisen esseetä. Kun olin lukemassa toista niistä, tuli tuttu olo, että olen lukenut tämän ennen. Aivan oikein, lyhennelminä Parnassossa kaksi, kolme vuotta sitten. Helena lukee minun päiväkirjaani, Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat unilukemisina.

Tilkankadulla

    

Neljä astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Helena otti eilen kuvan lukijasta. Sohvalla on auki Allen Ginsberg Collected Poems. Eilen kävimme Mäkkärissä syömässä. Kuvasimme lahdenpohjukan takana korkeita, kulottuneita kaisloja. Kirjoitin aamupuolella kolme sivua Vuoropuhelua. Luimme iltapäivällä ääneen lopun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin neljännestä osasta Paikannimet: Paikkakunta ja jonka päätössivuilla syksyinen rantahotelli autioituu ja väki palaa Pariisiin ja kuka minnekin. Nuorten tyttöjen parvi hajaantuu. Luin Helenalta saamani vihon, mutta en kuvannut vielä sen piirroksia, vaan jatkoin sen sijaan viimeiset sivut Tuula-Liina Variksen kirjasta Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Helena kutoo sukkia. Hänellä oli illalla sohvalla vieressään kolme lukuprojektia, minun päiväkirjamerkintöjäni, Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja Gardnerin dekkari Vaaralliset valokuvat. Niin ilta kuluu.

Tilkankadulla

    

Mustarastasnaaras nokki pensaan juurella aamuhämärissä, kun kävin parvekkeella. Lämpötila nollassa. Rakennusryhmä kuvattuna Tilkankadun laidalta eilen kymmenen aikaan. Lumenhöytyä nurmikolla. Helenalle ja minulle tuli tänään jälleen vuosi täyteen lisää yhteistä matkaa. Helena sai minulta päiväkirjavihon ja minä häneltä. Joo. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua. Helena kutoi toisen kaulahuivin valmiiksi ja jatkaa kai sukkaa. Luimme iltapäivällä vajaa neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helena lukee itsekseen Caulaincourtin kirjaa Napoleonin mukana Venäjällä ja unikirjana Perry Masonia, Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat. Minä luin Pentti Saarikoskesta Tuula-Liina Variksen kirjassa Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Aivan oikein, että teos on saanut vuonna 1995 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kirja on hyvän journalistin vetävästi kirjoittama eikä siinä ole mitään katkeruutta eikä kostonhalua. Rakastava tilinteko. Kirjan julkitulosta on melkein kolmekymmentä vuotta. Pentti Saarikosken kuolemasta on täydet neljäkymmentä vuotta.

Tilkankadulla

    

Nyt tiistaiaamuna lämpötila on nollassa täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Taivas on pilvinen ja muutamia pieniä lumihiutaleita leijaa pihavalojen loisteessa. Maa on paljas lumesta. Postauskuva on eiliseltä, varisseita, sateen liottamia lehtiä autiolla ravintolan terassilla. Märkä maisema. Kuukausi sitten aloin Vuoropuhelua ja kirjoitin sen ensimmäiset rivit ja sivut. Eilen luin tekstin loppuosan, siihen asti kirjoittamaani ja jatkoin sivun verran. Kuusikymmentäkahdeksan sivua. Luimme eilen ääneen vajaat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Kirjan päähenkilö pääsee pienen tyttöpiirin, nuorten naisten piirin suosioon ja viettää heidän seurassaan kaiken aikansa. Luin itsekseni lopun Louis de Caulaincourtin muistelmista Napoleonin mukana Venäjällä. Keisari selviytyi takaisin Pariisiin, mutta hänen kuudensadantuhannen miehen armeijastaan palasi takaisin tuhat. Nämä luvut olivat kirjassa. Helena kutoo edelleen, tällä kertaa toista kaulahuivia. Hän luki loppuun Tuula-Liina Variksen kirjan Kilpikonna ja Olkimarsalkka ja josta hän luki minulle ääneen hauskimpia otteita. Aloin lukea sitä. Luin myös muutaman Allen Ginsbergin runon. Runoilija löytää äänensä. Eilen aamulla Ville-Juhani Sutisen kirjan Vaivan arvoista -varaus oli sijalla 102 ja illalla, kun kävin helmetin sivuilla, se oli jo Matkalla.

Tilkankadulla

    

Tuuli käy pohjoisesta. On niukasti lämmön puolella ja sataa vettä ja räntää. Otin eilen kuvan sunnuntaiaamupäivän hiljaisesta Mannerheimintiestä. Kirjoitin eilen sivun verran Vuoropuhelua. Luin sitä alusta vajaa viisikymmentä sivua. Jatkan tänään. Helena sai seuraavan sukkaparin valmiiksi ja järjesteli korissa olevia isoäidinneliöitä. Luimme iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin neljättä osaa Paikannimet: Paikkakunta. Päähenkilö vierailee taiteilija Elstirin ateljeessa. Hän toivoo, että Elstir esittelisi hänet tyttöryhmälle, mutta kursailee ja esittää välinpitämätöntä eikä asia onnistu. Albertine Simonetin nimi ja henkilö selviävät sentään. Helena lukee Tuula-Liina Variksen kirjaa Kilpikonna ja Olkimarsalkka ja naurahtelee välillä. Napoleonin matkassa Venäjällä on lopuillaan, keisari pakenemassa Varsovan ja Dresdenin välisellä taipaleella reessä kohti Pariisia. Illemmalla katsoimme muutamia jalkapallo-otteluita puoliyöhön asti.

Tilkankadulla

    

Isänpäivä ja sataa. Klaffipiirongin sisällä oli yllätyksenä uudet villasukat. Kiitos. Otin päivän kunniaksi sohvakuvan, jossa ovat esillä kaikki meillä kesken luennassa olevat teokset. Helena on lukemassa Tuula-Liina Variksen kirjaa Kilpikonna ja Olkimarsalkka ja hän kuuntelee, kun luen ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin neljättä osaa Paikannimet: Paikkakunta. Ryhmäkuvassa ovat myös Allen Ginsberg Collected Poems, Englanti-Suomi-Englanti sanakirja ja Louis de Caulaincourtin Napoleonin mukana Venäjällä. Eilen uusi sähköpostisovellus puski vanhan tilalle. Tutustuin siihen ja etsin, miten saisi tallennettua sähköpostista kuvia koneelle, kun näytölle tuli ilmoitus, että sovellus ei käynnistynyt tarpeeksi nopeasti. Kun napsautin hetkeä myöhemmin uudelleen sähköpostin kuvaketta, näkyviin tuli vanha malli ja sain kuvat tallennettua suit sait. Eilen kirjoitin kolme sivua Vuoropuhelua. Sitä on kaikkiaan 66 sivua. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa ilmestyy seuraava henkilöhahmo galleriaan: taiteilija Elstir. Napoleon matkaa reessä Puolan halki Varsovaa kohti päämajoitusmestarinsa kanssa ja pienen seurueensa saattamana. Keisari esiintyy turvallisuussyistä väärällä nimellä.