Mustarastasnaaras nokki pensaan juurella aamuhämärissä, kun kävin parvekkeella. Lämpötila nollassa. Rakennusryhmä kuvattuna Tilkankadun laidalta eilen kymmenen aikaan. Lumenhöytyä nurmikolla. Helenalle ja minulle tuli tänään jälleen vuosi täyteen lisää yhteistä matkaa. Helena sai minulta päiväkirjavihon ja minä häneltä. Joo. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua. Helena kutoi toisen kaulahuivin valmiiksi ja jatkaa kai sukkaa. Luimme iltapäivällä vajaa neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helena lukee itsekseen Caulaincourtin kirjaa Napoleonin mukana Venäjällä ja unikirjana Perry Masonia, Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat. Minä luin Pentti Saarikoskesta Tuula-Liina Variksen kirjassa Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Aivan oikein, että teos on saanut vuonna 1995 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kirja on hyvän journalistin vetävästi kirjoittama eikä siinä ole mitään katkeruutta eikä kostonhalua. Rakastava tilinteko. Kirjan julkitulosta on melkein kolmekymmentä vuotta. Pentti Saarikosken kuolemasta on täydet neljäkymmentä vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti