Lumen häivettä nyt lauantaiaamuna maassa täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Aste pakkasta. Eilen kävimme asioilla Kalliossa ja otimme samalla kuvia. Kirjoitin sitä ennen aamulla kaksi sivua Vuoropuhelua. Helena sai jälleen yhdet villasukat valmiiksi, kun luin hänelle ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Luin eteenpäin Ville-Juhani Sutisen esseitä kirjassa Vaivan arvoista. Hän lukee aina joitain kirjoja ääneen vaimolleen, kuten esimerkiksi Karamazovin veljekset. Ilja Ehrenburgin ja Vasili Grossmanin kohdalla hän teki sen huomion, että samoin kuin voidaan puhua “sosialistisesta realismista”, historia voi luokitella nykykirjallisuuden “kaupalliseksi realismiksi”. Helena on edennyt Louis de Caulaincourtin muistelmissa Napoleonin mukana Venäjällä kirjan puoliväliin, jossa armeija alkaa vetäytyä Moskovasta ja laajalta Venäjänmaalta. Hän otti unilukemisiksi Jari ja Kati Tervon koirakirjan Ukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti