Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Samanlaista säätä kuin eilen, kun kävimme Munkkiniemen kirjastossa noutamassa yhden saapuneen varauksen, Ville-Juhani Sutisen Vaivan arvoista. Yhtä matkaa tarttui mukaan toisena Jari ja Kati Tervon Ukko. Haikara, jota emme ole nähneet kai pariin viikkoon, lensi kierroksen Pikku Huopalahden yllä ja palasi Paciuksenkadun sillan yli ja asettui seisomaan veden partaalle sorsien ja isokoskeloiden seuraan. Aamulla ehdin kirjoittaa yhden sivun Vuoropuhelua. Sitä on nyt 75 sivua. Aloitimme iltapäivällä lukemaan ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, sen viidettä osaa Guermantesin tie 1. Proustin romaania, josta Ville-Juhani Sutinen sanoo esseekirjassaan Vaivan arvoista muun muassa: “Harvat ovat sen kannesta kanteen lukeneet...” Me olemme käymässä sitä läpi viidettä kertaa. Olemme harvoja. Luin kolme ensimmäistä Sutisen esseetä. Kun olin lukemassa toista niistä, tuli tuttu olo, että olen lukenut tämän ennen. Aivan oikein, lyhennelminä Parnassossa kaksi, kolme vuotta sitten. Helena lukee minun päiväkirjaani, Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä ja Erle Stanley Gardnerin dekkaria Vaaralliset valokuvat unilukemisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti