Nyt tiistaiaamuna lämpötila on nollassa täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Taivas on pilvinen ja muutamia pieniä lumihiutaleita leijaa pihavalojen loisteessa. Maa on paljas lumesta. Postauskuva on eiliseltä, varisseita, sateen liottamia lehtiä autiolla ravintolan terassilla. Märkä maisema. Kuukausi sitten aloin Vuoropuhelua ja kirjoitin sen ensimmäiset rivit ja sivut. Eilen luin tekstin loppuosan, siihen asti kirjoittamaani ja jatkoin sivun verran. Kuusikymmentäkahdeksan sivua. Luimme eilen ääneen vajaat neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Kirjan päähenkilö pääsee pienen tyttöpiirin, nuorten naisten piirin suosioon ja viettää heidän seurassaan kaiken aikansa. Luin itsekseni lopun Louis de Caulaincourtin muistelmista Napoleonin mukana Venäjällä. Keisari selviytyi takaisin Pariisiin, mutta hänen kuudensadantuhannen miehen armeijastaan palasi takaisin tuhat. Nämä luvut olivat kirjassa. Helena kutoo edelleen, tällä kertaa toista kaulahuivia. Hän luki loppuun Tuula-Liina Variksen kirjan Kilpikonna ja Olkimarsalkka ja josta hän luki minulle ääneen hauskimpia otteita. Aloin lukea sitä. Luin myös muutaman Allen Ginsbergin runon. Runoilija löytää äänensä. Eilen aamulla Ville-Juhani Sutisen kirjan Vaivan arvoista -varaus oli sijalla 102 ja illalla, kun kävin helmetin sivuilla, se oli jo Matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti