Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta nyt aamulla. Kuvassa William Shakespearen Mitta mitasta -kirjan kansi. Toissapäivänä, kun kuljimme koulun takaista kujaa, lensi pulu matalalta ohitsemme ja kääntyi piiloon pihakatoksen räystään alle. Eilen kuljimme samasta kohtaa ja kuulimme kyyhkyn huhuilevan katumelun keskellä. Teimme eilen erikseen kauppamatkan ja kävelimme sen jälkeen Pikku Huopalahden rantaraitin. Pysähdyimme välillä kasvot aurinkoon päin. Luin eilen aamulla kunnelman läpi. Tein siihen muutamia täsmennyksiä ja parannuksia. Odotan, että se olisi tänään valmis, kun luen sen jälleen. Helena järjesteli eilen omia luonnoksiaan ja eri vaiheessa olevia töitään. Parista tyhjiksi tulleesta akvarellilehtiöstä hän raksi pois kierreselkämykset. Iltapäivällä luimme runsaan tunnin ajan ääneen Victor Hugon romaania Kurjat. Olemme sen toisen niteen puolivälissä. Illemmalla Helena luki Outi Pakkasen e-kirjaa Muistivirhe. Hän luki loppuun Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Yksi kirjavaraus hänelle on Matkalla ja samoin minulla. Luin eilen loppuun Veijo Meren esikoisnovellikokoelman Ettei maa viheriöisi. Olen lukenut ne varmaan kaikki joskus ennen. Aloitin myöhemmin Stanislaw Lemin scifi-teoksen Solaris, josta Andrei Tarkovski ohjasi elokuvan 1970-luvulla.

Tilkankadulla

    

Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Kirkkaimmat tähdet näkyvät vielä tummalla aamutaivaalla, Vega ja Arcturus. Eilen teimme aamukävelyn kaupalle, toimme ostokset kotiin ja lähdimme uudestaan ulos. Kiersimme Pikku Huopalahden rantaa. Helena kuvasi “raskaana lepäävän naisen” -patsaan, joka oli vapautunut lumien alta kurakkoisen Haaganpuron rannalla. Luin aamulla kuunnelman läpi. Myöhemmin iltapäivällä muokkasin tekstin loppuosaa. Sitä on nyt neljäkymmentäviisi sivua. Sain saunassa lisäideoita aiheeseen, mutta en ole varma, liitänkö niitä tekstiin? Eli luen sitä taas tänään. Aloitin kuunnelmanteon tammikuussa. Helena tekee tussitöitään ja kutoo neliöitä. Hän vei illalla käsitöitään parvekkeelle tuulettumaan. Eilen iltapäivällä luimme taas jonkin matkaa ääneen Victor Hugon Kurjia. Siinä on vankilakarkureita. Uhan tunnetta. Helena lukee e-kirjana Outi Pakkasen Muistivirhettä ja unilukemisina hänellä on Simenonin Maigret Vichyssä. Minä luin loput William Shakespearen näytelmästä Mitta mitasta. En oikein pitänyt siitä. En syttynyt.

Tilkankadulla

    

Taivaalla tähtiä aamulla, Vega ja Arcturus. Aste pakkasta. Kävelimme eilen aamupäivällä Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Ilmassa oli utua, taivaalla pilviä, mutta aurinko oli tulossa esiin. Sorsille oli avautunut lisää sulaa vesitilaa. Luonto rakentelee kevättä. Palautin neljä kirjaa ja tein kaksi uutta lainaa, William Shakespearen näytelmä Mitta mitasta ja Veijo Meren novellikokoelma Ettei maa viheriöisi. Ennen kirjastoreissua sain käytyä kuunnelman läpi loppuun asti. Siinä on neljäkymmentäneljä sivua. Helena tekee tussitöitä, istuu tietokoneensa ääressä, ottaa välillä pelikortit esiin ja pelaa pasianssia tai tulee olohuoneen sohvalle kutomaan ja katsomaan televisiota. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Ihailemme molemmat kirjailijan tekstiä. Helena aloitti seuraavan Outi Pakkasen e-kirjan, Muistivirhe. Unilukemisiksi hän valikoi Georges Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Minä luin viimeiset sata sivua Ivan Turgenevin kirjaa Metsämiehen muistelmia. Se päättyy kuin kädenojennuksena kaukaa 1800-luvulta tänne meidän avaruusaikaamme: “...Jää hyvästi, lukijani; toivon sinulle pysyväistä onnea.”

Tilkankadulla

   

Pari astetta pakkasta. Kaupungin pimeän aikainen puna-harmaa taivas. Eilisessä kuvassa Mannerheimintiellä, Ruskeasuolla sammaleinen ruotsinpihlajan runko elävöittää urbaania näkymää. Eilen kävin kuunnelmaa läpi sivulle neljäkymmentä. Sitä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäkolme sivua. Helena piirtää tusseilla ja kutoo. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kolmasosa toisesta niteestä on luettu. Cosette-tytöstä on kehkeytynyt kaunis neito, joka näkyy eikä pysy piilossa. Hankaluuksia ja huolta kaitsijalla. Helena luki eilen illemmalla Outi Pakkasen Korttelin kuningatar -e-kirjaa ja Simenonin dekkaria Maigret ja Humalasalko. Minä jatkoin kesken olevaa Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Kun tekstissä tuli vastaan sana “ristimänimi”, vilkaisin kääntäjän nimen - Hilja Riipinen. Kirjoitin sen kännykkään ja sieltä löytyi Lotta Svärd -järjestö, rehtori, Kokoomuksen ja IKL:n kansanedustaja. Metsämiehen suomennos on vuodelta 1952.

 

Tilkankadulla

    

Kaksi tähteä erottuu nyt eteläisellä aamutaivaalla. En tiedä ovatko ne vaikka Arcturus ja Regulus? Helena on tekemässä sauvakävelylenkin. Hän sai ihailla kuuta. Eilen Mannerheimintien laidalla Ruskeasuolla näkyi pajunkissoja. Helena kuvasi niitä, mutta ei saanut tulosta mieleisekseen, joten hän piirsi ne paperille. Jatkoin eilen kuunnelman parissa kahteen otteeseen. Olen siinä sivulla kaksikymmentäkuusi. Luimme ääneen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjia, jossa oli historiankuvausta ja kansallista kuohuntaa. Luin loppuun Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän. Hallittu kokonaisuus, jossa ei haitannut kirjailijan siihen sommittelemat lisäosuudet. Muuten se ei olisi kääntynyt kunnolla tarinaksi. Kuka haluaisi lukea pelkkiä virallisia tutkintapöytäkirjaraportteja työn ulkopuolella? Helenalla ovat luvussa Outi Pakkasen Korttelin kuningatar e-kirjana ja Georges Simenonin Maigret ja Humalasalko.

Tilkankadulla

    

Puoli astetta lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu. Kuvassa sikermä lainakirjoja. Kansitaidetta. Kävin läpi eilen yhdeksän ensimmäistä sivua kuunnelmatekstiä. Stilisoin. Tänään luen ensimmäiseksi ne läpi ja jatkan. Helena piirtää tussilla, vie paperille ideoitaan. Viisaat ihmiset neuvoivat aikoinaan meitä molempia ja sanoivat, että Mitä sitten, kun ideat loppuvat? Siinä heikäläiset menivät harhaan: Taiteentekeminen ja kirjoittaminen synnyttävät ideoita. Niitä kumpuaa ja tulee lisää sitä mukaa kuin matka edistyy. Ongelmana on vain, mistä riittää kaikki se aika toteuttaa ideansa. Onko tämä lähdeilmiö? Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Tiukka paikka on takana. En muista kaikkien näiden väliinjääneiden vuosikymmenien jälkeen, mitä kirjassa seuraa? Sikäli se on ennenlukematon. Helena luki illalla e-kirjana Outi Pakkasen dekkaria Korttelin kuningatar ja otti unilukemisiksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Minulla on viisikymmentä viimeistä sivua jäljellä Jayne Anne Phillipsin vaikuttavasta teoksesta Murhenäytelmä. 

Tilkankadulla

    

Tervetuloa maaliskuu. Kevät etenee. Helena aloitti uuden kuukauden tekemällä aamuaikaisen sauvakävelylenkin. Eilen kauppareissulla huomasimme katuvieressä lumen alta paljastuneen kaksivärisen kiven. Olemme kulkeneet samasta kohtaa ennenkin, sulan maan aikana ja muulloinkin, mutta emme ole panneet tätä kiveä merkille. Eilisiä luontoelämyksiä oli ensin muhkea hämähäkki, joka pysähtyi keskelle olohuoneen lattiaa ja illalla kolme tai neljä pulua jäi juomaan tai kylpemään lätäkössä parvekkeemme alapuolella eivätkä nousseet lentoon, vaikka ohikulkija asteli metrin päästä katsellen kännykkäänsä. Luin toissapäivänä ja eilen aamulla kokonaan läpi kuunnelman, eilen niin, että en tehnyt siihen mitään muutoksia. Luettuani siirryin tekstin alkuun ja aloin parannella paranneltavia. Tekstiä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäyksi sivua. Helena kutoo neliöitä, katsoo samalla televisiota ja käy välillä makuuhuoneen työpöydän ääressä tekemässä tussitöitä tai läppärillään tai pelaa pelikorteilla pasianssia. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Helena luki illemmalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Kuulemma yllättävä, hieno loppu. Hänellä on Francoise Saganin Pidättekö Brahmsista kesken. Minä olen lukenut yli puolenvälin Jayne Anne Phillipsin upeaa romaania Murhenäytelmä. Se on biofiktiota, joka pysyttelee tapahtumien faktoissa. Henkilöiden puheet ja mietteet ovat kuviteltuja eikä muuten voi ollakaan. Murhenäytelmä tapahtuu Amerikassa pörssiromahduksen jälkeen 1930 -luvun alussa.