Puoli astetta lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu. Kuvassa sikermä lainakirjoja. Kansitaidetta. Kävin läpi eilen yhdeksän ensimmäistä sivua kuunnelmatekstiä. Stilisoin. Tänään luen ensimmäiseksi ne läpi ja jatkan. Helena piirtää tussilla, vie paperille ideoitaan. Viisaat ihmiset neuvoivat aikoinaan meitä molempia ja sanoivat, että Mitä sitten, kun ideat loppuvat? Siinä heikäläiset menivät harhaan: Taiteentekeminen ja kirjoittaminen synnyttävät ideoita. Niitä kumpuaa ja tulee lisää sitä mukaa kuin matka edistyy. Ongelmana on vain, mistä riittää kaikki se aika toteuttaa ideansa. Onko tämä lähdeilmiö? Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Tiukka paikka on takana. En muista kaikkien näiden väliinjääneiden vuosikymmenien jälkeen, mitä kirjassa seuraa? Sikäli se on ennenlukematon. Helena luki illalla e-kirjana Outi Pakkasen dekkaria Korttelin kuningatar ja otti unilukemisiksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Minulla on viisikymmentä viimeistä sivua jäljellä Jayne Anne Phillipsin vaikuttavasta teoksesta Murhenäytelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti