Tervetuloa maaliskuu. Kevät etenee. Helena aloitti uuden kuukauden tekemällä aamuaikaisen sauvakävelylenkin. Eilen kauppareissulla huomasimme katuvieressä lumen alta paljastuneen kaksivärisen kiven. Olemme kulkeneet samasta kohtaa ennenkin, sulan maan aikana ja muulloinkin, mutta emme ole panneet tätä kiveä merkille. Eilisiä luontoelämyksiä oli ensin muhkea hämähäkki, joka pysähtyi keskelle olohuoneen lattiaa ja illalla kolme tai neljä pulua jäi juomaan tai kylpemään lätäkössä parvekkeemme alapuolella eivätkä nousseet lentoon, vaikka ohikulkija asteli metrin päästä katsellen kännykkäänsä. Luin toissapäivänä ja eilen aamulla kokonaan läpi kuunnelman, eilen niin, että en tehnyt siihen mitään muutoksia. Luettuani siirryin tekstin alkuun ja aloin parannella paranneltavia. Tekstiä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäyksi sivua. Helena kutoo neliöitä, katsoo samalla televisiota ja käy välillä makuuhuoneen työpöydän ääressä tekemässä tussitöitä tai läppärillään tai pelaa pelikorteilla pasianssia. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Helena luki illemmalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Kuulemma yllättävä, hieno loppu. Hänellä on Francoise Saganin Pidättekö Brahmsista kesken. Minä olen lukenut yli puolenvälin Jayne Anne Phillipsin upeaa romaania Murhenäytelmä. Se on biofiktiota, joka pysyttelee tapahtumien faktoissa. Henkilöiden puheet ja mietteet ovat kuviteltuja eikä muuten voi ollakaan. Murhenäytelmä tapahtuu Amerikassa pörssiromahduksen jälkeen 1930 -luvun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti