Hei taas metsämaa tältä kaudelta. Varastossa on talven varalle riittämiin marjoja ja sieniä. Eilen oli viileämpi aamu, yksitoista astetta täällä etelärannikolla, kun lähdimme pysäkille ja Helena sauvakävelylenkille. Laitoin takin hupparin päälle ja Helenan kutomat kynsikkäät. Idän puolella punersi sarastus. Kalajärven jälkeen katuvalot sammuivat. Puolukat paikassa, jossa kävin ensiksi, olivat pieniä ja raakoja, joten kiersin katsomassa sieniä lisäksi, suppilovahveroita, kanttarelleja ja mustatorvisieniä ja poimin jugurttia varten kourallisen mustikoita. Löysin viimein sammalikon, jossa oli isompia puolukoita ja riittävän kypsiä. Helena teki samaan aikaan aamuhämärissä lenkkinsä, ihaili pientä kania ja mustarastasta ja istui hetken penkillä nurmikentän laidalla. Luin päivemmällä loppuun Marguerite Youngin romaanin Miss MacIntosh, My Darling. Erehdyin luullessani, että Esther Longtree jatkaisi monologiaan loppuun asti. Vera Cartwheel ottaa puheenvuoron viimeisten kahdenkymmenenviiden sivun ajaksi, kertoo ätinsä kuolemasta, myrskystä, joka hukuttaa talon, päästää Mr. Spitzerin ääneen ja Miss MacIntoshin ääneen sen jälkeen ja päättää kirjan siihen, että hän, Vera löytää teini-ikäisenä kuulonsa menettäneen miehen, jonka käteen Vera kirjoittaa nimensä. Helena luki loppuun Jarkko Sipilän jännärin Syy tappaa. Meille on tullut molemmille kirjastosta ilmoitus noudettavasta varauksesta, joten teemme tänään kävelyretken Munkkiniemeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti