Syyssateet pieksivät rannikkoa toissapäivänä ja eilen. Eilen oli sateen väliä aamupäivällä ja kävelimme Munkkivuoreen ostamaan leipää ja rahkapiirakkaa torimyynnistä. Haaganpuro tulvi vuolaana. Kävin eilen kahteen kertaan läpi Kiipelissä -tarinan ja lähetin sen sitten Helenalle sähköpostiin. Hän luki sen tuossa tuokiossa ja kysyi: - No, mitä tästä? - Ajattelin laittaa sen kuuden postauksen sarjana Kaunis kesäpäivä -blogiin, kuvitettuna. Helena teki eilen omia luonnoksiaan ja virkkasi patalappuja telkun ääressä. Luimme ääneen kolmekymmentä sivua Donna Tarttin Tikliä. Helenalla on lisäksi luvussa Lisa Jewellin kirja Joka askel jonka otat. Minä jatkan William Gaddisin kirjaa The Recognitions. Siinä on sanomalehtiä ja radio, mutta televisiota ei vielä. Mies lukee lehdestä pyhimykseksi korotetusta, raiskatusta ja tapetusta pikkutytöstä, Euroopassa, joskus aikoja sitten, näkee lehtikuvia ja radio selostaa siinä vieressä omaa ohjelmaansa, mutta televisokuvaa ei ole. The Recognitions on tullut julki 1955 ja sen kirjoittamisprosessin aikaan televisio teki vasta tuloaan. The Recognitionsissa huomio kiinnittyy myös tupakoinnin määrään, siitä siinä kirjoitetun tekstin määrään. Kirjassa on käsitelty maalausten jäljentämistä ja nyt viimeksi oli esillä näytelmän jäljentäminen, plagiointi. Onko plagiointi väistämätöntä? Oletan, että on. Samoja teitä kuljetaan ja samat sanat ja lauseenparret tulevat tekstiin ja tarinat muistuttavat jo kerrottuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti