Taavetissa

    

Hyvää Ystävänpäivää kaikille. Luumäen Taavetissa on pakkasta nyt aamulla kaksikymmentäkolme astetta. Postauskuvana on otos Helenan luonnoslehtiöstä. Päässä on soinut lause: Mistä löydät sä ystävän? Näin Ystävänpäivänä sitä voi kysyä ja ajatella myös heitä, joilla ei ole ystäviä tai jotka ainakin kokevat niin. Ystävystykää. Helppo kai sanoa niin, mutta mieluummin niin päin kuin kehottaa vetäytymään siiliasemiin ja torjua yhteydenotot ja lähentymispyrkimykset. Eilen perjantaina oli kaunis, aurinkoinen talvipäivä, tosin aamulla, kun teimme ulkolenkin ja kävimme kirjastossa ja kaupassa, taivas oli vielä pilvessä. Helenalla oli noudettavana kirjavaraus, Paavo Teittisen Finlandia-palkinnon saanut tietoteos Pitkä vuoro, alanimikkeenä Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Aiheesta saa hyvän aavistuksen jo nimen perusteella. Kas kummaa, että kirja tuli lainattavaksi juuri näin Ystävänpäivän alla. Eilen luin ja muokkasin Amerikkalaisen jalkapallon yö -tarinaani, joka etsii yhä parasta muotoaan. Minulla on siinä runsaudenpula. Joudun tiivistämään ja pelkistämään ja ennen kaikkea valikoimaan. Helena kokkasi eilen lounaaksi sitruunaisen kalakeiton lohikuutioista, perunoista ja porkkanoista lisukkeineen ja mausteineen. Hän luki aamupäivällä loppuun Kari Haakanan dekkarin Kirvesmies. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Haruki Murakamin mielikuvituksellista romaania Komtuurin surma. Melkein kolmesataa sivua luettu. Idea aineellistuu komtuurin hahmona. Illalla luin Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet. Katsoimme iltaviimeiseksi kaksi erää jääkiekkoa, Kärpät vastaan Kalpa ja vaihdoimme sitten Tarantinon Pulp Fiction -elokuvaan.