Kolmetoista
astetta pakkasta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on lumen kattamia
puita varjossa eilen aamupäivällä Linnalantien varrella. Aurinko oli jo noussut,
kun kävelimme Kivimäen puolelle ja takaisin kirjastoon ja kaupalle. Helena
piirsi eilen ja teki muistiinpanoja. Minulla oli yksi aihe, jota varten olin
ottanut tiedoston kuun alkupuolella ja kirjoitin sitä sivun verran, mutta se ei
ole sitä mitä tavoittelen. Iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua
Haruki Murakamin romaania Komtuurin surma. Kirjaa on jäljellä neljäsosa. Seisoimme
sen jälkeen hetken parvekkeella auringonpaisteessa ja aukaisimme pari
parvekelasia. Aloitin Leena Krohnin kirjan Kynä ja kone, Ajattelua mahdollisesta
ja mahdottomasta. Se on kolmenkymmenen vuoden takaa. Verratonta tekstiä. En ole
löytänyt muistiinpanoistani merkintää, milloin olen ehkä lukenut sen ennen,
mutta se on voinut tapahtua siihen aikaan, kun en pitänyt kovin tarkkaa kirjaa.
Luin sata sivua. Helena luki illemmalla ja unilukemisena Haruki Murakamin
teosta Värittömän miehen vaellusvuodet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti