Yksitoista astetta aamulla Luumäen
Taavetissa. Postauskuvana on vesilammikko sähkölinjan tiellä. Kuva on otettu
eilen aamun metsälenkillä. Kiersimme reitin hiihtoladun kautta. Polun laidalla
oli kangasrouskuja, osa vanhoja, mutta mukana oli paljon pieniä itiöemän
alkuja. Etsin koivujen ympäriltä karvarouskuja ja yksi viimein löytyi. Yksi
kanttarelli löytyi myös. Kolme yli-ikäistä madonsyömää haaparouskua oli
heinikossa. Pilviä oli taivaalla aamupäivällä, mutta sadetta ei tullut. Kävimme
kirjastossa, jossa lainasin noudettavana olevan Marianne Alopaeusin romaanin
Pimeyden ydin, neljäs painos vuodelta 1967. Jatkoimme matkaa kaupalle ja
takaisin kotiin. Helena alusti lounaan jälkeen pullataikinan ja iltapäivällä
hän leipoi pitkon ja puolukkakimpuroita. Joimme kahvia ja söimme kumpikin yhden
kimpuran. Lopun päivää Helena kutoi sukkia läppärin ääressä. Hän luki Kalle
Päätalon romaania Kairankävijä. Minä kirjoitin eilen sivun lisää Näköala
-tarinaa. Aloin lukea parvekkeella Marianne Alopaeusin kirjaa Pimeyden ydin.
Hyvää tekstiä. Katjanokalla Helsingissä ollaan joskus kolmekymmentäluvulla,
koululaiset Mirjam ja Jurek. Mitähän tästä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti