Terveisiä Taavetista

  

Sataa. Tämä tekee hyvää luonnolle. Lämpötila on kymmenen astetta. Eilen sain seuraavan hylkäystuomion lähettämästäni Tiikerintalja -käsikirjoituksesta. Laitoin sen kymmenelle eri kustantajalle viime kuun loppupuolella. Kaksi isointa kustantajaa ovat ilmoittaneet nyt, että valitettavasti tekstini ei sovellu heidän kustannusohjelmaansa. Mutta jos sen nappaisi ohjelman ulkopuolelta, pilottihankkeena? Voisiko kokeilla? No, kahdeksan on yhä jäljellä jännitettävänä, että miten käy, paitsi että kaikki kustantajat eivät ilmoita kielteisistä päätöksistä. Ehkä he ajattelevat, että negatiiviset palautteet eivät ole rakentavia ja auta kirjoittajaa? Kiellon arvaa, aavistaa ja olettaa niin käyneen, kun yhteydenottoa ei kuulu. Otin Allen Ginsbergin Collected Poems -teoksen rinnalle lukukirjaksi Jean-Paul Sartren kirjan Äcklet, omasta kirjahyllystämme, ostettu Ekenäs bokhandel -nimisestä liikkeestä kahdeksankymmentäluvun viimeisinä vuosina tai heti yhdeksänkymmentäluvun alussa. Kolmekymmentä vuotta sitten. En ole tähän mennessä lukenut sitä enkä Sartrea muutenkaan.

Terveisiä Taavetista

 

Kolmaskymmenesensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja oli Jörn Donnerin Gabriels dag. Olen lukenut Donnerilta aikaisemmin muun muassa Berliini-raportin, sekä sen ensimmäisen viisikymmentäluvulta että myös toisen, tuoreemman. Donner on kuin kuka hyvänsä toimittaja. Hän ei tuo tyyliään etualalle, vaan tekstin sisällön. Gabriels dag -romaanin sisältö jätti minulle vaisun tunnelman. En ollut kotonani sen yritysmaailmassa enkä erityisesti suomenruotsalaisessa yrityskuvassa. Kirjan loppu oli parasta. Se oli hallittu. En tiedä olisinko lukenut kirjan kokonaan, jos se olisi ollut suomeksi, mutta vieras kieli antaa lukemiselle lisäväriä. Tiedän, että Gabriels dag -romaani kuuluu useamman kirjan muodostamaan sarjaan, ajankuvaan, kokonaisuuteen, mutta en innostunut enkä aio lukea niitä muita. Eilen illalla ukkosti ja myöhemmin satoi rankasti. Aamun lämpötila oli viiden aikaan yhdeksän astetta. Poljimme rannalle uimaan. Vesi oli lämmennyt edelliskerrasta. Tuomet kukkivat märässä metsässä ja terttuseljat. Kaksi joutsenta lensi matalalta yli sähkölinjan kohdalla.

 

Kun kuu kääntää kasvot(27)

 >>>jatkuu>>> 

Kun kerroin tässä, että vuosi sitten Rangers törmäsi melkein maahan ja kuuhun ja kuu käänsi sen jälkeen kasvot, en tarkoittanut, että aikaa olisi kulunut tässä välissä tasan vuosi. Kyseessä ei ole vuosikierto. Täsmällisemmin ilmaistuna Rangers kävi maan lähellä vajaa vuosi sitten, mutta viime vuoden puolella. Se tuli ulkoavaruudesta, sen verran on selvitetty luotettavasti. Se havaittiin viikkoja ennen kohtaantoa, mutta näissä suhteissa tällainen aikaviive on yhtä kuin hetki sitten. Maalla on asteroidien varalta seurantajärjestelmä. Se on ollut toiminnassa ja hälytystilassa vuosikymmeniä. Rangers-tulijan kurssi muuttui aurinkokunnassa kolarointien seurauksena. Tämä oletus on selitys sille, että Rangers ilmestyi kuin mutkan takaa piilosta.

Ehkä maan seurantajärjestelmässä on kokonaisen komeetan mentävä sokea piste? Silmässä on sokea piste. Silmän havaintoverkossa voi olla isoja reikiä ja sokeita aloja ja silti ihminen luulee näkevänsä aivan hyvin, koska aivot korjailevat näettävän. Aivot ovat siinä suhteessa ihmisen digiboksi. Ne muuntavat käsittämättömän ja miltään näyttämättömän signaalin järjelliseksi kuvaksi. Jotenkin näin.

Minun henkilökohtainen suuri oivallukseni, jonka sain aiemmin tänään, vanhempieni luona, on kysymys: Onko Rangers avaruusalus tai -keidas, keinotekoinen planeetta? Onko kukaan muu ajatellut tätä? On varmaan. Miksi en ole nähnyt viitteitä asiasta netissä? Koska joku siivoaa ne pois. Tarkoituksella. Varmuuden vuoksi.

Osio kaksi: Rangers on täällä taas. Näin lyhyen ajan päästä. Se ramppaa yhtenään. Jos Rangers on avaruuden kulkija, sitä ohjataan ja ohjaillaan. Se selittäisi. Avaruuden nomadit ovat palanneet tarkistamaan maanpäällisen näkymän. He ovat vilkaisseet muita aurinkokunnan kohteita ja palaavat kierroksen jälkeen takaisin maan luo, sen apajille. Tässä katsannossa, näkökulmassa Rangersin läheltä piti -kulku viime vuonna oli tarkoituksellinen eikä tahaton. Sen ulkoasu on naamiointia tai sikäläinen muoti tai syy mikä hyvänsä.

Jos Rangersissa on ihmisen tapaisia olentoja tai olentoja, joilla on samansukuisia pyrkimyksiä ja tavoitteita, he voivat käyttäytyä samalla lailla kuin löytöretkeilijät ovat käyttäytyneet ja toimineet maapallolla kartoittaessaan uusia mantereita, maita ja populaatioita. Hallinta, omistukseen ottaminen, orjuuttaminen, hyödyntäminen, varastona pitäminen.

En ole seonnut vielä. Tämä on teoretisointia.

Kysyn onko ajatuksena toivottavampi, että maata lähestyy vieraita avaruudesta vai pitääkö väki parempana sitä, että lähestyjä on eloton kivikolossi? Molemmissa on puolensa. Mitä löytöretkeilijät tekivät intiaaneille sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa? Miten sivistyneet, sivistystä ja uskontoa levittämään lähteneet valkoiset miehittäjät ovat kohdelleet eskimoja, aboriginaaleja, intialaisia, kiinalaisia, afrikkalaisia? Miten odotamme, että tulevat, älykkäät Maa-planeetan valloittajat kohtelevat meitä ihmisiä ja kotiamme maata?

Miksi ihmeessä laitoin näiden lauseiden perään kysymysmerkkejä? Ikään kuin emme tietäisi miten alempiarvoisia kohdellaan!

Me tiedämme, että valloittajiin ei voi luottaa. Heidän käsiinsä ei voi uskoa henkeään eikä heidän kanssaan kannata käydä kauppaa. He käyvät kauppaa petos mielessä. Tämän historia on osoittanut ja todistanut kerran toisensa perään.

Kolmas asia, häkellyttävä yllätys, joka paljastui niinikään varhemmin tänään, kun kävin vanhempieni luona: Siskoveikko Suomi ei jäänyt junan alle. Hän kuoli leikkauksessa. Hän ei herännyt nukutuksesta. Siinä tapahtui jonkinmoinen kömmähdys.

Kömmähdys, jota mietin itse, on tietenkin se, mistä olin saanut päähäni virheellisen tietoni ja käsitykseni? Isä ja äiti väittivät molemmat, että he eivät olleet koskaan puhuneet mistään junan alle jäämisestä. He olivat kertoneet niin kuin asia oli, mutta minä olin kai kuullut tai ymmärtänyt väärin. Olin elänyt tämän väärän käsityksen vallassa melkein kymmenen vuotta. Käsittämätöntä. Outoa.

Mitä muuta olen käsittänyt pieleen? Mistä ja miten tällaisen erheen voisi paljastaa ja selvittää?

Tämä koko sekasotku toi mieleen, että samaa outoutta on siinä, että tunnen eläväni ikään kuin toista elämää. Korjaan ja täsmennän asian heti: Koen ja koin heti ensimmäisellä oppitunnilla koulussa englannin kielen niin tutuksi, että päättelin, että minun on täytynyt olla ja elää edellisen elämäni englantilaisena. Englannissa. Kuinka sellainen tuttuus olisi muuten mahdollista? Tosin tämä ajatuskulku johtaa siihen toiseen mielipuoliseen oletukseen, että ihminen kokee sielunvaelluksen, elää elämiään elämiensä perään. Onko todistettu vedenpitävästi, että näin ei ole, että tämä ei ole mahdollista?

Koska asun ja olen parhaillaan Siskoveikko Suomen entisessä kodissa ja koska täällä henkii vähintään mielikuvituksessani yhä jotain hänestä, tekee mieli vaistomaisesti pyrkiä kirjoittamaan niin kuin hän teki. Noudattaa hänen sääntöjään ja rutiiniaan. Eli laitoin välillä tulemaan kahvia. Kahvin aika. Arvoisa lukija odottaa kuulevansa, että keitin on myös Siskoveikon peruja. Anteeksi vain, että tuotan pettymyksen. Kahvinkeitin, joka oli palvellut Siskoveikkoa, on kateissa. Oletan, että se on siivottu roskiin. Minulla on kahvinkeitin, Braun All Round Coffee -merkki, jossa on yhä takuu voimassa. Se on käytännössä uusi. Se valmistaa kätevästi annoksina espressoja, tavallista kahvia, kaakaota, teetä. Se on juoma-automaatti, ei pelkkä kahvinkeitin.

Takuu voimassa. Jäin pohtimaan sitä. Hyvä juttu.

Siskoveikko Suomen henkeä seuraten kuvaan myös tätä hetkeä ja elämääni, arkea. Onko se tärkeää tehdä? Olisiko tähdellisempää viestiä mahdollisimman paljon kaikkea tiukkaa asiaa eikä tunnelmointia, kun aikajana on tällä hetkellä ja tähän tietoon ennustettavasti niin rajallinen kuin on?

Enpä tiedä. Kirjoitan mitä kirjoitan. Kirjoitan jos huvittaa, mutta kirjoitan silti viimeistä päivää.

Tässä oheisena pääni askartelee kuitenkin varsinaisessa asiassa, tämän vaihtoehtoakselin - asteroidi vai avaruuskulkija - välillä. Jos oletan, että Rangers on jälkimmäinen, se saavuttaa maan ja sen tietokone tai muu ohjaaja jarruttaa sen sopivalla vauhdilla hallitusti maata kiertävälle radalle. Mutta Rangers on häijyn iso. Se tarkoittaa, että se sysää kuun pois tieltään. Rangers ei mahdu maata kiertävälle radalle kuun kanssa. Kyseinen avaruussiirtokunta on liian massiivinen, jotta siitä voisi tulla maan kiertolainen, mutta kuvittelen, että se voi pysytellä maan rinnalla, telakoitua siihen. Myös tässä tapauksessa kuu joutuu sysätyksi muualle haitoilta.

Räjäyttävätkö tulijat kuun? Hoitavatko heikäläiset ensin kuun pois tieltä?

Näen kuun kuvitteellisena koirana, joka on metsästäjän, maan, seurana metsällä ja karhu tulee ja aloittaa rähäkän ensin koiran kanssa, puree siltä niskat nurin, viskaa sivuun ja kääntää silmänsä metsästäjään. Metsästäjä on seurannut tapahtumaa sivusta, lamaantuneena tai vielä reagoimatta, mutta kun karhu kääntää katseensa kohti, metsästäjä kalpenee.

Jos Rangers on avaruuden lähettiläiden alus, sieltä tulee robotti tai vastaava vekotus tutkimaan lähemmin maata. Jos ihmiset voivat olla ravinnonlähteenä tai muussa tarkoituksessa hyödyksi avaruuden meitä kehittyneemmille olioille, nämä käyttävät maata, sen ihmisiä, eläimiä ja luontoa omaksi hyödykseen ja omiin tarkoitusperiinsä.

Maanpäällinen perinne sanelee, että naiset raiskataan ja miehet tapetaan tai laitetaan töihin kahleissa ja orjuudessa. Ehkä näitä korkeampia olentoja ei kiinnosta raiskaaminen, edes seksi, ehkä heillä on muita intohimoja ja tarpeita, käytäntöjä, mutta silti kysymys on, miltä osin maan ihmiset olisivat hyödyksi näille viisaammille? Ei missään mielessä.

Toinen kysymys on kuinka paljon viisaampia kyseiset tulijat ovat kuin maan ihmiset? Sen verran, että he ovat tulleet tänne omin voimin, ovat täällä ja koputtavat kohta ovelle. Ihmiskunta ei ole uskonut sen olevan mahdollista omalla kohdallaan vielä satoihin vuosiin. Ihmiskunnan kehitys on ollut huima ja vertaansa hakeva, mutta se ei ole ulottunut tähän mennessä kuin kaukoputken ja kameran katseena kaukaisiin avaruuden horisontteihin. 

>>>jatkuu>>>

 

Terveisiä Taavetista

  

Kaksitoista ja puoli astetta talon mittarissa. Metri pohjoistuulta. Usva lepää maiseman yllä ja asvaltti on märkä. Eilen jatkoin Enkeleitä -näytelmäluonnosta, joka on aiemmin kirjoittamani näytelmäluonnoksen uusi versio. Ensimmäinen näytelmäyritykseni ja jota en ole tarjonnut minnekään enkä näyttänyt muille kuin hovilukijalleni. Annoin sen levätä, romaanimuodosta näytelmäksi muokatun tekstin ja kun tartuin siihen uudelleen tämän kuun alussa ja kävin sitä läpi, totesin, että en pidä tätä aikaansaannosta enää kyllin hyvänä. Haen draamaa siihen. Parannusta. Ytimekkyyttä. Eilisen jälkeen tätä uutta näytelmätekstiä on yhdeksäntoista sivua, sekä repliikit, että näyttämöohjeet. Saa nähdä, mitä se on valmiina? Paraneeko? Eikö parane? Eilen sain ensimmäisen hylkäyksen Tiikerintalja -proosatekstilleni, jonka lähetin kolme viikkoa sitten toiveikkaana muutamalle kustantajalle.

Terveisiä Taavetista

 

Eilen sunnuntaina pyöräilimme aamukuudelta Puukylään. Kävelimme metsätien suon väliselle harjanteelle ja takaisin. Sade oli kastellut maan. Puolukka kukki hiekassa avoimessa metsänreunassa. Kun palasimme kotiin, kello oli noin kahdeksan, joimme kahvit parvekkeella ja lähdin itsekseni polkemaan Kelveläntielle. Löysin traktorinurasta korvasieniä rivissä ja keräsin niitä pussillisen. Helena keitteli niitä iltapäivällä. Illemmalla saunoimme ja katsoimme televisiosta jalkapalloa. Toissapäivänä Leicester voitti Chelsean yksi nolla Fa-cupissa. Eilen Atletico Madrid taisteli Osasunaa vastaan kaksi yksi tuloksen ja on yhden pelin ja voiton päässä La Ligan mestaruudesta. Ukkoskuurot kastelivat maaperää, mutta ukkonen jäi pelkäksi kumuksi. Luin kaksi pitkää runoa Allen Ginsbergiltä. Hänen pisimmät runonsa, runoelmansa ovat kaksikymmentäsivuisia, houreisia novelleja runoasussa. Luin myös parvekkeella muutaman sivun Jörn Donnerin kirjaa Gabriels dag. Tänään kello viideltä talon mittari näytti neljää lämpöastetta, mutta kolme varttia myöhemmin sitä on jo yhdeksän astetta. Aurinko paistaa. On tyyntä. Kaksi tuntia myöhemmin olemme palanneet metsäretkeltä. Lisää korvasieniä. Talven tarpeet on kerätty. Helena kuvaili, myös ohikolistelevan junan.

 

Terveisiä Taavetista

  

Eilen aamulla pyöräilimme rannalle. Vesi on kylmää, mutta siinä pystyi ottamaan kuitenkin muutamia uintiliikkeitä. Rentukat kukkivat ojassa. Linnut pitivät konserttia vehmaassa kosteikossa. Kävimme erikseen kaupassa, toimme ostokset kotiin ja palasimme torille kahville. Taavetin keskusta vaikutti vilkkaammalta kuin ennen. Kesäasukkaat taitavat tuplata väkimäärän? Alkuillasta satoi kunnon kuuron. En tiedä onko yöllä tullut vettä, mutta kestopäällysteellä on yhä nyt aamulla tummia läikkiä sateen jäljiltä? Teemme verkkaisia valmisteluja aamun metsäretkeä varten. Eilen luin vain muutaman sivun Gabriels dag -romaania. En pidä tästä päähenkilöstä. Minusta hän on nuija, itsekäs ja omaa itseään täynnä, tunne-elämältään kehittymätön. Ehkä Jörn Donner on halunnut kuvata kyseisen henkilön juuri tällaiseksi? Entä kuinka paljon persoonassa on lainaa kirjailijasta itsestään?

Kun kuu kääntää kasvot(26)

 >>>jatkuu>>> 

 

Ennustuksissa ja tietokoneajoissa ja -laskelmissa oli silti monenlaisia mahdollisuuksia ja vaihteluvälejä: Jos Rangers joutuisi sopivasti esimerkiksi Jupiterin vetovoiman vaikutuksen alaiseksi, väkivahva jättiläisplaneetta voisi muuttaa dramaattisesti komeetan liikerataa. Jupiter voisi karkottaa tunkeilijan kokonaan pois aurinkokunnasta, mutta yhtä mahdollista oli, että Rangersin rata, joka oli outo, laskematon, poikkeava, oli ollut sen tullessa aurinkokuntaan ja oli yhä, muuttuisi täydeksi arvoitukseksi. Jupiter voisi tehdä Rangers-kivikolossista heilurin, avaruuden moukarin, joka pyyhkäisisi vaikka Maan kuun tieltään tai osuisi maahan. Maahan törmääminen, uusi läheltä piti -kohtaaminen ei vaikuttanut todennäköiseltä, tuskin edes mahdolliselta. Ennemmin maan ja Rangersin radat risteäisivät kuin yhtyisivät, mutta häirikkökiviraunio oli joka tapauksessa liikkeellä uhkaavana ja vaikka se ei suoranaisesti osuisi maapalloon tai vaikka se ei itse törmäisi maahan, Rangers voi aiheuttaa vakavia ketjureaktioita.

Spekulaatioita vilisevä, vuoden takainen ohjelma asiantuntijapaneeleineen, joka yritti rauhoitella epätieteelliseksi käynyttä keskustelua ja saada maallikot lopettamaan yleisen viihteen, maailmanlopun ennustusten tehtailun.

Satuilua. Saduilla ja sadunomaisilla tarinoilla on rauhoiteltu perinteisesti pelokkaita ja levottomia lapsia ennen nukkumaan menoa. Tyynnytelty heidät uneen. Se oli vain paha satu, pelkkä uni. Nuku vain pienokainen. 

>Sinä jälkeentuleva 1> 

Kirjoitettuani edeltävän, löyhän johdanto-osan käsitin - huomaan, että näin hitaasti äly toimii, näin paljon hitaammin kuin aivot - että minun on lähetettävä tämä muistokirjoitus radioaalloilla avaruuteen, hajaantumaan sinne, jos mielin saada sen säilymään varmasti jälkeentuleville. Eli kirjoitettu ja tallennettu ei kelpaa, ei riitä, vaan minun pitää antaa sille äänen värähtely. Suomeksi, suomen kielellä, mutta toisaalta onko se sen vaikeammin jälkeentulevien ymmärrettävissä ja tulkittavissa kuin esimerkiksi englanti?

Ajattelin - ajatus etenee hyppäyksittäin ja valloittaa aina uuden alueen ja astinlaudan - ensin pilvipalvelua. Se oli sytyttävä alkuoivallus. Toisen sarjan oivallus oli, että pilvipalvelu on vain lennokas nimitys: Pilvipalvelu ei ole eikä sijaitse missään pilvessä, fyysisesti ilmassa, ei avaruudessa, vaan maanpäällisen yrityksen verkossa vai onko se tiedostojen varastotankki? Onko se myös niiden tuleva hautausmaa? Tai tuhka-asema, josta maailman tieto leviää tuhon tullessa kuin tuhka bitteinä avaruuden turuille?

Eli tarvitsen tähän tehtävään radiolähettimen. Jotain tekemistä odotusajaksi. Suuntaan radioaaltoimpulssin avaruuteen. Luulen, että se onnistuu, on mahdollinen. Lukisin ääneen tämän tekstin suorassa, yksityisessä radiolähetyksessä ja signaali lähtisi leviämään täältä maapallon pohjoiskolkalta siihen suuntaan avaruutta, joka avartuu eteemme. Jos lukemiseen menee vaikka puoli vuorokautta, signaali levenee jo alkuunsa maapallon puolen pyörähdyskierroksen matkan. Se leviää myös siinä matkassa ja matka-ajassa, jonka pyörivä maapallo kyntää näkymätöntä rataansa auringon ympäri.

Hurjia ajatuksia. Mahdottomia ajatuksia.

Kävin asioilla. Tapasin vanhempani ja olin puheissa heidän kanssaan. Luulisi, että jäljellä on vain yksi aihe ja jossa ei ole erityisempää puhumista: Missä olet ajatellut viettää iäisyytesi? Lähdemmekö uuteen olomuotoon käsi kädessä vai käperrymmekö jokainen itseksemme omaan nurkkaamme? Istummeko lokoisasti parvekkeella seuraamassa miten taivaanrannan väri muuttuu, kun tuho lähestyy?

Maanpäällinen tuho voi olla tornado tai jättiaalto, maanjäristys, tulivuorenpurkaus, mutta mikä olisi tämän totaalisen tuhon nimi? Räjähdys. Jos tai kun Rangers ja maa kolaroivat, siinä kivi murskaantuu kiveä vasten ja kuuma laava roiskahtaa pitkin avaruutta.

Toinen aihe oli olemassa: Radiolähetin.

”Radiolähetin?” isä kysyi. Hänen äänessään oli ihmetystä. Hän melkein hymyili. Kuolleessaankin tai ennen sitä ihminen voi hymyillä. Se, että ei hymyile, ei auta asiaa. Kuolema ei välitä ihmisen ilmeistä. Kosto ei ole sen rankempi, vaikka ihminen virnuilisi kuinka. Rukoukset ja kiroukset ovat yhtä mitättömiä.

Isä on, oli Siskoveikon veli.

”Mihin sä sitä tarvitset?”

”Lähetän radiokuunnelman avaruuteen. Sellaisen kuunnelman, jota ei ole ennen kuultu.”

Isä hymyili yhä. Minusta oli rauhoittavaa ja levollista, että hän käyttäytyi ja suhtautui näin. Äiti keskittyi omiin askareisiinsa. Oletan, että hän pakeni niihin, piiloutui kaiken epäolennaisen taakse. Tahallaan, jotta hänen ei tarvitsisi ottaa kantaa ja jotta ei tarvitsisi alkaa murehtia. Hän tyytyi kohtaloonsa.

Naismainen ajatus. Oikeastaan taidan ymmärtää Siskoveikko -tätiä. Ehkä minäkin lämpenisin ajatukselle sukupuolenvaihdoksesta tai innostuisin, jos siihen eivät liittyisi siitin ja kivekset. Miten ne mahtuvat ylipäätään olemaan siinä puoliksi reisien välissä? Eivätkö ne ole todella hankalat ulokkeet menossa mukana?

No, Siskoveikko teki siirroksen pojasta tytöksi, miehestä naiseksi. Niin päin. Hän vähensi, ei lisännyt.

”Kerro lähetystaajuus, niin me kuuntelemme äidin kanssa”, isä ehdotti ja lupasi.

”Onko tässä jotain, mitä minä en ole ymmärtänyt?” kysyin.

”Mitä tarkoitat?”

Isä lopetti hetkeksi hymyilemisen.

”Se juuri”, sanoin. ”Mitä syytä sulla on hymyillä? Alan epäillä, että tässä on menossa valtava pila ja vedätys. Niitä on tehty ja yritetty maailmassa ennenkin. Pila, jota en ole tajunnut vielä.”

”Itkeäkö pitäisi?” isä kysyi.

”Ei”, vastasin. ”Haluan vain kuulla olenko minä ymmärtänyt ja tajunnut jotain vikaan? Tai onko tiedotusvälineissä ilmoitettu sillä välillä, kun mä olen ollut poissa telkun äärestä, että se, mistä on kohistu viikkojen ja päivien ajan, oli jonkin nörtin luoma harhakuva? Tiedotus, jossa kerrotaan, että uhka on väistynyt ja poissa päiväjärjestyksestä. Miten on? Kerro? Sen mä haluan kuulla.”

Isä otti vakavamman ilmeen ja sanoi, että hän ei tiedä muusta kuin, että Rangers on tulossa ja saa tiedemiesten arvioiden ja laskelmien mukaan maan kiinni.

”Tai niiden kulkuradat osuvat toisiinsa, risteävät”, isä täsmensi. ”Tämän verran tiedän ja haluaisin itkeä, valittaa ja raastaa hiuksiani, en välttämättä itseni vuoksi, mutta sinun takiasi, kaikkien nuorten ja lasten takia, koko maailman takia, mutta mitä se auttaisi?”

”Niin”, myönsin.

Kirjoitan tätä keskustelua jälkikäteen kotona, Siskoveikon luona, hänen koneellaan - myös tädin tietokone toimii yhä - ja muistan, että sanoin muutama tunti sitten isälleni tuon yhden sanan, en muuta: ”Niin.” Kuulen sen yhä tavallaan korvissani. Mitä muuta olisin voinut vastata? Mitä varsinaista ja todellista kukaan voi ja voisi sanoa tai tehdä?

Kuusi päivää, ajattelen. Siskoveikko laski myös taaksepäin. Aavistiko hän tulevan menetyksensä, että hänen aurinkonsa laski lopullisesti? Oliko hän niin täysi noita, että näki oman tulevaisuutensa?

Toki sain vanhempieni luona myös toisen ajatuksen, oivalluksen, mutta en sanonut sitä ääneen. Halusin ajatella sitä ensin itsekseni, kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen osio: Miten Rangers onnistui hiipimään vuosi sitten Maan lähelle niin, ettei sitä huomattu hyvissä ajoin? Mistä se tuli? 

>>>jatkuu>>>