Terveisiä Taavetista

    

Eilen pyrytti jälleen reippaasti Luumäen Taavetissa. Iltapäivällä, kun tarvoimme happihyppelylenkillä pakkaslumessa varoen liukkaita kohtia valkoisen lumivaipan alla, näimme Joukolantien toisella puolella katolla lumenpudottajapartion. Työ tuntui olevan tuumimisvaiheessa ja kun palasimme puoli tuntia myöhemmin takaisinpäin työmiehet olivat laskeutuneet melkein kaikki alas pihalle. Lumi oli varmaan kohvaantunut ja jäätynyt ja sitä oli vaikea poistaa kolhimatta kattoa. Luemme edelleen samoja kirjoja, Helena James Joycen Finnegans Wakea ja Simenonin Maigretiä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannessa osassa Rouva Swannin ympärillä kertoja ei saa aloitettua kirjallista työtään, vaan kiirehtii joka päivä seurapiireihin. Hän pääsee tutustumaan kuuluun kirjailijaan, jolla on kuvitteellinen nimi Bergotte. Palatessaan kotiin hän on tohkeissaan, mutta vanhemmat voihkivat ja väittävät, että seura on mitä kehnoin. Kun päähenkilö sanoo Bergotten kehuneen isäntäväelle häntä älykkääksi, äidin ja isän asenne muuttuu kerrasta. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa olemme nauttineet hyvästä tekstistä viidensadan sivun verran ja kolmesataa on edessä. Sudet ovat pysyneet yhä Ukkosenjylyssä, kauhua herättävä Musta Kolmetoista hyrisee piilossa laatikossaan Callahanin kirkossa ja mannien vanhin opastaa Rolandin katsomaan Oviluolaa.

Terveisiä Taavetista

    

Neljätoista astetta pakkasta viideltä aamulla Luumäen Taavetissa. Google kertoi, että tänään on kansainvälinen naisten päivä. Onneksi olkoon. Eilen jouduin Roto -käsikirjoituksessani lasten leikkipeliin: Heitin aamupäivärupeaman aikaan arpanopilla numeron kahdeksan, siirsin pelinappulaani eteenpäin ja osuin ruutuun, joka tylytti minua palaamaan seitsemän askelmaa taaksepäin. Toivottavasti naistenpäivänä minulla on parempi onni. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Hänellä on Joycen Finnegans Wake kesken ja eilen hän otti oheislukemistoksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Se on Luumäen Pääkirjaston poistohyllystä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -mahtiromaanissa ollaan yhä Rouva Swannin ympärillä. Kaikki on siellä seurapiirissä hienommin, tyylikkäämmin ja paremmin kuin kotona. Päähenkilö kärsii, kun oma väki ei ole halukas ottamaan mallia näistä esikuvista. Eilen iltapäivällä pidimme jälleen kahden tunnin lukusession Stephen Kingin mysteerisessä fiktiivisessä maailmassa. Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet vanha höperö vaari muistelee kuinka hän oli nuorena miehenä taistelemassa Susia vastaan. Hän jopa pääsi repäisemään susinaamarin kuolleen vihollisen naamalta ja kuiskasi Eddielle mitä naamarin alta näkyi: Eddie kuunteli silmät ympyriäisinä. Yhdeksäntoista sanaa. Yhdeksäntoista toistuu kaikessa. Kirjailija siirtyi siinä vaiheessa siihen, mitä tapahtui samaan aikaan toisaalla. Jatkuu huomenna.

Terveisiä Taavetista

    

Kevät tuo tullessaan liukkaita teitä ja pihoja, kun iltapäivisin aurinko sulattaa lumipenkkoja, jotka jäätyvät hiekoituksen päälle. Nyt aamulla sataa lunta tuulen mukana ja lumi peittää jäiset kohdat. Eilen sarastuksen aikaan tuli vastaan poikkeuksellisen paljon kulkijoita Taavetin kulmilla. Valo vaikuttaa. Eilen iltapäiväkävelyllä näimme eräällä pihalla kuusiaidassa punatulkun. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet – juonipaljastus, tämä vaara on aina – kirjassa paljastui sellainen yksityiskohta, että Callan kylässä naiset heittävät lautasta eikä mitä tahansa vatia, vaan posliinilautaseksi naamioitunutta, toiselta laidaltaan teroitettua, tasapainotettua heittovälinettä, jolla voi surmata muutaman kymmenen metrin päästä. Revolverimies Roland kiinnostuu tällaisesta tiedosta, vanhasta maailmasta tullut revolverimies, joka kunnioittaa ja palvoo kaikkia aseita. Roland oivaltaa, että he voivat järjestää kylään hyökkääville Susille ansan. Helena jatkaa Joycen Finnegans Wakea ja valikoi Saarikosken Tanssilattia vuorella -runokokoelman unilukemiseksi. Luin eteenpäin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Minä-Marcel kuulee arvovaltaisen päivällisvieraan lyttäävän hänen yli kaiken arvostamansa kirjailijan. Marcelilla on myös sydänsuruja, sillä hänen ihastuksensa ei ole samalla lailla lääpällään poikapoloon kuin tämä häneen. Marcel taitaa olla ihastuksissaan myös ihannoimansa tytön äitiin ja naisiin ylipäätään. Nuori mies on vietävissä.

Terveisiä Taavetista

   

Eilen illalla kolmen, neljän päivän ikäinen, kapea kuunsirppi tuli näkyviin lännen puolen taivaanrannassa, kun kävimme saunasta jäähyllä parvekkeella. Nettiyhteisön mukaan revontulia leiskui joissain paikoin Luumäkeä. Kävimme illan mittaan parvekkeella ja ikkunasta tiirailemassa, näkyisikö meillekin, mutta emme saaneet sitä armoa. Olisi pitänyt pukea ja lähteä ulos jaloittelemaan. Eilen etenin tasaisesti Roto -käsikirjoituksessa. Lopettaessani työrupeaman olin sivulla 150 ja koko käsikirjoituksessa on nyt 330 sivua. Aloitin Marcel Proustin suurromaanin kolmannen niteen. Sen yläotsake on Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa ja alanimike Rouva Swannin ympärillä. Minä-Marcel haaveilee kirjailijan urasta, mutta ei luota omiin kykyihinsä. Hän tuskittelee sen epäilyksen kanssa, ettei hän omaa minkäänlaista kirjallista kykyä. Helena lukee edelleen Finnegans Wakea ja höystää sitä runoilla, viimeksi Sirkka Turkkaa. Stephen Kingin Mustan tornin kirjassa Callan sudet ka-tet kuuntelee isä Callahanin pitkällistä tarinaa elämästään, vampyyreistä ja Mustasta Kolmestatoista, joka on hänen kirkossaan ja josta hän haluaa päästä eroon.

 

Terveisiä Taavetista

    

Neljätoista astetta pakkasta Luumäen Taavetissa. Tuulta nimeksi. Koska luin Marcel Proustin seitsenosaisen, suomennoksena kymmenosaisena julkaistun Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin, fiktion, muistelman tai verhotun sellaisen, kuvauksen Ranskan seurapiirien elämästä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa – koska luin sen viimeksi vasta reilu vuosi sitten, kirjan tapahtumat ovat yhä hyvin mielessä. Sekin auttaa, että tartuin nyt neljännen kerran Proustiin. Swannin tiessä, sen suomeksi kahtena niteenä ilmestyneissä kirjoissa on kolme jaksoa, ensin Combray, jossa kirjailija esittelee tulevia teemoja. Kertoja on minä -muodossa. Toisessa jaksossa, Swannin rakkaus, kertoja on taustalla, tulee muutaman kerran esiin, mutta enimmän aikaa kuvataan hän -muodossa Swannin ja Odetten tutustumista ja heidän rakkaustarinansa. Swannin tien lyhyessä kolmannessa jaksossa, Paikannimet: nimi, minäkertoja on äänessä, haaveilee tulevista matkoista Italiaan tai Normandiaan, kohtaa Pariisissa puistossa Swannin ja Odetten tyttären Gilberten, he leikkivät yhdessä ja nuori mies rakastuu syvästi. Helena lukee yhä James Joycen – Proustin aikalaisen – Finnegans Wakea ja sängyssä runoja. Stephen Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet revolverimies Roland on tuskissa niveltulehduksen vuoksi, saa kalliokissan sappea vaivaansa ja he kolme, Roland, Eddie ja Susan kuulevat isä Callahanin elämäntarinan.

Terveisiä Taavetista

     

Pikkulinnut pyrähtelivät eilen vilkkaina Vallitien pensasaitojen oksistossa. Luumäen Taavetin koululaisilla on ollut hieno hiihtolomasää. Tänä perjantaiaamuna talon mittari näyttää yhdeksää astetta ja Ilmatieteen laitos ennakoi koko päiväksi aurikoista. Joycen Finnegans Waken rinnalla Helena on lukenut sängyssä runoja, eilen iltaviimeiseksi Veijo Meren kokoelmaa Ylimpänä pieni höyhen. Se on tullut meille Vantaan Tikkurilan kirjaston poistolaarista. Kingin Mustan tornin osassa Callan sudet revolverimies Roland esitti tervetuliaisjuhlallisuuksissa sadonkorjuutanssin muinaisesta Gileadista. Viimeinen eloon jäänyt ja ajan unohtama Revolverimies. Gileadin taru päättyi noin tuhat vuotta sitten. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen Swannin tien toisessa osassa, Swannin rakkaus, ylhäisen herra Swannin sydän kokee vahvoja tunteita rakkaansa Odetten takia, joka kohtelee miestä yliolkaisesti. Ymmärrän, että naiset ovat kiinnostuneet tästä lemmekkäästä kirjasta. Siinä ei tyydytä sanomaan kolmella sanalla: Minä rakastan sinua, vaan Proust käyttää siihen yli kaksisataa sivua: Mies sokeana naisen edessä, joka hyväksikäyttää häikäilemättömästi äveriään miesystävänsä kiintymystä. Marcel -kertoja on maininnut kahdesti, että Swannin tarina on samanlainen kuin hänen tiensä siinä vaiheessa, kun hän aikuistui ja alkoi liikkua seurapiireissä sen minkä heikolta terveydeltään pystyi.

Terveisiä Taavetista

    

Torstai aamun herkut. 

 

Pilvet ja auringonpaiste vaihteli eilenkin Luumäen Taavetissa. Iltapäivähetken lämpöasteissa lumi suli paikoin teitten pohjalla loskaksi ja jääti sen yötä kohti. Nyt on neljä astetta pakkasta. Kevät henkii. Valoa riittää päivä päivältä pitempään. Helena alkoi lukea eilen James Joycen Finnegans Wakea. Hän nauttii tekstistä, antaa mennä. Minä luin pitkän rupean Marcel Proustin Swannin rakkautta. Rakkaus, rakastuminen ja mustasukkaisuus kiertävät kehää, jahtaavat häntäänsä. Reissaan kieseissä pimeää Pariisia pitkin. Välillä otetaan vuokrahevonen ja annetaan kiireesti osoite. Ihmiset panettelevat ja parjaavat, ovat tahallaan ilkeitä ja puhuvat pahaa toisistaan selän takana niin kuin ovat tehneet iän ajan. Iltapäivällä istuimme sohvassa, Helena teki käsityötä ja minä luin eteenpäin Kingin Mustan tornin viidettä osaa, Callan sudet. Rolandin ka-tet meni yöllä koko joukko todashiin ja siirtyi seitsemänkymmentäluvun New Yorkiin, näkymätön ryhmä, jonka kadulla kulkijat aavistavat ja ohittavat kiertäen. He halusivat nähdä ruusun ja kuulla sen hyrinän. Mutta ruusu sairastaa. Maailmat ovat vaarassa luhistua. Stephen King ennustelee.