Neljätoista astetta pakkasta viideltä aamulla Luumäen Taavetissa. Google kertoi, että tänään on kansainvälinen naisten päivä. Onneksi olkoon. Eilen jouduin Roto -käsikirjoituksessani lasten leikkipeliin: Heitin aamupäivärupeaman aikaan arpanopilla numeron kahdeksan, siirsin pelinappulaani eteenpäin ja osuin ruutuun, joka tylytti minua palaamaan seitsemän askelmaa taaksepäin. Toivottavasti naistenpäivänä minulla on parempi onni. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Hänellä on Joycen Finnegans Wake kesken ja eilen hän otti oheislukemistoksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Se on Luumäen Pääkirjaston poistohyllystä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -mahtiromaanissa ollaan yhä Rouva Swannin ympärillä. Kaikki on siellä seurapiirissä hienommin, tyylikkäämmin ja paremmin kuin kotona. Päähenkilö kärsii, kun oma väki ei ole halukas ottamaan mallia näistä esikuvista. Eilen iltapäivällä pidimme jälleen kahden tunnin lukusession Stephen Kingin mysteerisessä fiktiivisessä maailmassa. Mustan tornin viidennessä osassa Callan sudet vanha höperö vaari muistelee kuinka hän oli nuorena miehenä taistelemassa Susia vastaan. Hän jopa pääsi repäisemään susinaamarin kuolleen vihollisen naamalta ja kuiskasi Eddielle mitä naamarin alta näkyi: Eddie kuunteli silmät ympyriäisinä. Yhdeksäntoista sanaa. Yhdeksäntoista toistuu kaikessa. Kirjailija siirtyi siinä vaiheessa siihen, mitä tapahtui samaan aikaan toisaalla. Jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti