Eilen pyrytti jälleen reippaasti Luumäen Taavetissa. Iltapäivällä, kun tarvoimme happihyppelylenkillä pakkaslumessa varoen liukkaita kohtia valkoisen lumivaipan alla, näimme Joukolantien toisella puolella katolla lumenpudottajapartion. Työ tuntui olevan tuumimisvaiheessa ja kun palasimme puoli tuntia myöhemmin takaisinpäin työmiehet olivat laskeutuneet melkein kaikki alas pihalle. Lumi oli varmaan kohvaantunut ja jäätynyt ja sitä oli vaikea poistaa kolhimatta kattoa. Luemme edelleen samoja kirjoja, Helena James Joycen Finnegans Wakea ja Simenonin Maigretiä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannessa osassa Rouva Swannin ympärillä kertoja ei saa aloitettua kirjallista työtään, vaan kiirehtii joka päivä seurapiireihin. Hän pääsee tutustumaan kuuluun kirjailijaan, jolla on kuvitteellinen nimi Bergotte. Palatessaan kotiin hän on tohkeissaan, mutta vanhemmat voihkivat ja väittävät, että seura on mitä kehnoin. Kun päähenkilö sanoo Bergotten kehuneen isäntäväelle häntä älykkääksi, äidin ja isän asenne muuttuu kerrasta. Stephen Kingin Mustan tornin Callan sudet -osassa olemme nauttineet hyvästä tekstistä viidensadan sivun verran ja kolmesataa on edessä. Sudet ovat pysyneet yhä Ukkosenjylyssä, kauhua herättävä Musta Kolmetoista hyrisee piilossa laatikossaan Callahanin kirkossa ja mannien vanhin opastaa Rolandin katsomaan Oviluolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti