Terveisiä Taavetista

    

Niukasti pakkasella myös tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kuukausi sitten sain lähtökuntoon käsikirjoituksen Et tiedä minne olet menossa ja laitoin sen valikoidusti muutamalle kustantajalle. Kaksi on jo ilmoittanut, että teksti ei sovellu tai ei käy muuten heidän kustannusohjelmaansa. Hmm. Kun Helena luki käsikirjoituksen, hän kaipasi siihen jatkoa. Saatoin kertoa, että se on käynyt jo mielessäni ja että runko on päässäni. Eli aamuisin ja päiväkävelyn jälkeen olen suoltanut tätä toista osaa. Sitä on vaatimattomat 36 sivua. Eilen luin ääneen Roberto Bolañon kirjaa 2666, jossa kerrotaan miten käy nuorisojengille, joka erehtyy raiskaamaan ja tappamaan väärän nuoren neidon. Tyypit joutuvat vankilaan ja auta armias heitä, vaikka sekään ei auta. Vai saavatko vain ansionsa mukaan, onhan heillä tunnollaan raaka pahoinpitely tappoon asti? Bolaño ei mässäile kuvauksessaan, mutta hän kertoo kuulemaansa, lukemaansa, jostain tietolähteestä kokoamansa tiedon hippuset. Ja tapettujen naisten nimet ja kaikki osoitteet? Keksittyjä, luulen. Ne ovat luomassa kokonaisuutta, jotta kaikki tarinassa eteen tuleva liittyisi luontevasti osaksi tapahtumakulkuja. Tai taustana, taustakankaana, niin kuin Santa Teresa ja sitä ympäröivä Sonoran autiomaa. Helena lukee Annikki Kariniemen kirjaa Veren perintö. Minulla oli eilen omana lukemisenani David Foster Wallacen The Pale King, jota olen lukenut yli kolmestaa sivua. Tämä kesken jäänyt käsikirjoitus on viisisataa sivua pitkä.

Terveisiä Taavetista

    

Pakkasaamu Luumäen Taavetissa. Silmät ristissä katsoin aamuviideltä talon mittarin näyttävän miinus kolme ja puoli astetta. Eilen kävelimme aamulla Ala-Kivijärven Sorosenlahden uimarannalle asti. Vesi oli korkealla. Raaka ilmaviri kävi selältä. Päiväkävelyllä satoi auringonpaisteen sekaan pieniä rakeita. Kerrostalon pihassa auringon puolella voikukat olivat kukassa. Helena luki loppuun Ellroyn L.A. -sarjan päätösosan White jazz. Ellroyn tuotanto ei lopu siihen. Eilen minulla oli vaihteeksi Marcel Proust -päivä ja aloitin romaanisarjan viimeisen niteen Jälleenlöydetty aika. Päähenkilö seuraa sivusta, kun hänen ystävänsä Saint-Loup menee naimisiin päähenkilön varhaisten nuoruusvuosien rakkaan Gilberten kanssa ja pettää aviovaimoaan ja tuottaa tälle sydänsuruja. Päähenkilö on molempien luotettu ystävä. Roberto Bolañon melkein tuhatsivuisessa kirjassa 2666 jatkuu Rikosten osa. Rikostutkijat näkevät lisävaivaa ja saavat tähtäimeensä maahanmuuttaneen saksalais-amerikkalaisen tietokoneasiantuntijan, vaalean, ison miehen, kuulustelevat tätä omaan tyyliinsä ja panevat Santa Teresan vankilaan kypsymään.

Terveisiä Taavetista

    

Hyvää Äitienpäivää. Öisen sateen jälkeen aurinko paistaa Luumäen Taavetissa. Muutama sadepisara keittiön ikkunassa, kuin ilon tai surun kyyneleitä. Ruusuja Äideille ja keväistä mieltä. Eilen kiersimme aamusella Taavetin asemalla. Rusakko hypähteli vanhojen puiden alla hämärissä ja kello seitsemän henkilöjuna humahti vauhdilla hylätyn asemarakennuksen ohi. Palolammella näimme näsiän kukassa. Muuttolintujen aura lensi korkealla itään. Päivällä kuljimme metsässä, varuillamme käärmeiden takia eli kamera laukaisuvalmiina, mutta niitä ei näkynyt. Linnut visersivät näkymättömissä. Helena lukee edelleen Ellroyn kirjaa White jazz. Luimme ääneen Bolañon kirjaa 2666, Rikosten osaa, jossa kerrotaan kuolintapauksista ja välillä on kerrontaa rikostutkijoista ja kymmenen sivun päivitys meediosta tai vastaavasta, vanhasta naisesta, jolla on näkyjä ja joka meni televisio-ohjelmassa transsiin ja sanoi näkevänsä ruumiita, nuorten naisten ruumiita Santa Teresassa ja että sellainen on synti ja häpeä. Saa nähdä saako ryöpytys toisten hengillä leikittelevien väkivallantekijöiden omatunnon kolkuttamaan ja lopettamaan ilkityönsä? Luin myös muutaman sivun Wallacen Pale Kingiä. Illan päätteeksi katsoimme elokuvan. En muista nimeä, mutta se oli ihan kelvollinen katsottava, vaikka aihe oli kliseinen. Voiko muuta ollakaan ja odottaakaan.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen päivällä näimme mustan kyyn metsässä. Kahteen kesäkauteen en ollut nähnyt elävää kyytä, vain raatoja. Eli eilen aamusella teimme fasaanihavainnon ja päivällä kyy luikersi lämpimällä metsälaikulla. Toiset Luumäellä, kaupassa ja torilla kertovat meille näköhavainnoista karhusta, ilveksestä, kauriista ja lukuisista harvinaisista linnuista, mutta me seuraamme taviksia, variksia, harakoita, kalliokyyhkyjä, varpusia, talitiaisia ja västäräkkejä ja olemme ihastuksissamme käärmeestä. Luin eilen loppuun Pakenijan, joka on Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin toiseksi viimeinen osa. Siinä on juoniromaanimaisia käänteitä ja päähenkilö toteaa surukseen, että ihmiset muuttuvat. Äiti vie hänet vihdoin Venetsiaan, jota nuori mies on aina haaveillut ja kaupunki vastaa hänen toiveitaan. Helena lukee James Ellroyn kirjaa White jazz. Ääneen luimme iltapäivän tunteina Roberto Bolañon kirjaa 2666, Rikosten osaa, jossa selviää, että rikollinen voi olla kuka vain. Ellroyn ja Bolañon kirjassa, molemmissa, poliisit ovat yhtä lailla potentiaalisia konnia ja rikollisia kuin itse aitorikolliset. 2666 kirjan Rikosten osassa pääjuonteena on kadonneet ja tapettuina löytyneet naiset, enimmäkseen nuoria meksikolaisia neitoja, mutta siinä kohdassa, jossa jätimme tekstin lepäämään ja odottamaan seuraavaa lukukertaa, kaksi amerikkalaisnaista tuli seuraamaan santateresalaista yöelämää sillä seurauksella, että toinen on ollut nyt vuorokauden ajan tietymättömissä.

Terveisiä Taavetista

    

Katsoimme eilen illalla televisiosta jalkapallokulttuuria, kun AS Roma ja Leicester ratkoivat Conference Leaguen loppuottelupaikan. Roma voitti yksi nolla ja pelaa myöhemmin Tiranassa Feyenoordia vastaan. Eurooppa -liigan vastaavassa, ratkaisevassa välierässä Rangers voitti Leipzigin kolme yksi ja pelaa loppuottelussa Frankfurtia vastaan. Kamara Rangersista pelasi koko ottelun ja teki maalin. Helena luki kännykästä, että Super cup pelataan tänä vuonna Helsingissä. Eilen kiersimme ensimmäisen kerran tälle kesäkaudelle kuutostien pohjoispuolen metsäharjanteella. Tänään aamuviideltä Luumäen Taavetissa lämpömittari näyttää nollaa. Tuuli käy lounaasta. Helenan lukukirjana on nyt James Ellroyn L.A. -kvartetin viimeinen kirja White Jazz. Hän mainitsi, että se alkaa nyrkkeilystä. Muistui siitä mieleen, että meillä kesken olevassa Roberto Bolañon kirjassa 2666, Faten osassa oli toimittajia tekemässä juttua nyrkkeilyottelusta Santa Teresassa. Meksikolaiset olivat sitä mieltä, että urheilun täytyy pysyä vapaana. Sitä ei saa sotkea politiikan kanssa. Toisin on länsimaissa ja Euroopassa. Täällä urheilu on brändi. Kaukana on rehti urheiluhenki. Eilen luimme ääneen 2666 -kirjan Faten osan lopun ja aloitimme Rikosten osan. Mietin lukiessani ensimmäisen kerran tätä kirjaa, miksi kirjailija ottaa näin monta esimerkkiä, tapausta ja nimillä mainiten? Nyt yritän lukea tarkemmin ja tarkkaavaisemmin. Oletan, että rikokset ovat kehyksenä ja asia on siinä muussa, joka pääsee tässä yhteydessä esiin. Luin eilen taas jonkin matkaa Wallacen Pale Kingiä. Palasimme juuri aamulenkiltä. Näimme pitkästä aikaa fasaanin, Palolammintiellä.

Terveisiä Taavetista

    

Kirjoitan näitä mustia merkkejä ja luen samalla Luumäen Lehteä. Helena selasi lehden ensin ja siellä oli Viikon luontoääni -palstalla varpusesta: Citylaji, joka on kadonnut Taavetista. Aha. Luin tekstin: Pikkuvarpunen on ja varpunen off. Vallitien ja Joukolantien risteyksessä lentelee ja sirkuttelee kyllä varpusia tai minä pidän ja luulen niitä varpusiksi. Paljon juttuja pienessä lehdessä. Eilen pelasivat Mestarien liigan viimeisen välieräottelun Espanjassa. Yhteenvedosta näkyi, että Manchester City johti peliajan täyttyessä yhdellä tai kahdella maalilla, sillä Real Madrid kavensi vasta, kun pelikello näytti 90. Ja tuli tasoihin ajassa 90+1. Ja voitti jatko-ottelussa rankkarilla. Katsoimme iltamyöhällä Tarantinon läpimurtoelokuvan Reservoir Dogs. Näin sen kai kolmannen kerran. Utuisessa muistissani on, että ensimmäisellä tutustumisella näin elokuvan vain osittain, toisella kerralla katsoin ja katsoimme kopion, josta puuttui suomenkielinen teksti eli jossain mielessä tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Dogsin. Siinä erottui Tarantinon kädenjälki ja kerontatapa. Se tuntuu harjoitustyöltä, edeltäen Pulp Fictionia ja myöhempiä kuvia. Helena lukee edelleen Slaughterin Epäluotettavaa todistajaa ja minä jatkoin Proustin Pakenijaa. Ääneen luimme noin viisikymmentä sivua Bolañon 2666 -kirjan Faten osaa.

Terveisiä Taavetista

   

Kevätmarkkinapäivä Luumäen Taavetissa valkenee viileänä. Viisi astetta pakkasta ja tuuli käy luoteesta. Ilmatieteen laitoksen sivuilta näkee, että kevätlämpimät myöhästyivät kaksi päivää. Ennusteessa ylihuomenna päivän ylin lämpötila on viisitoista astetta. Eilen katsoimme jälleen elokuvan, myöhään, kun ei jaksanut lukea enää. Nimi oli kenties In the shadow of the Moon. Rikos- ja jännitysosastoa. Helena alkoi lukea lainakirjaa, Karin Slaughterin Epäluotettava todistaja. Roberto Bolañon kirjassa 2666 jatkoimme Faten osaa. Musta, värillinen mies, toimittaja on menossa kirjoittamaan Santa Teresassa pidettävästä nyrkkeilyottelusta. Hän tuuraa urheilutoimituksen asiantuntijaa. Häneltä kysytään tuliko hän tekemään raporttia naisten murhista, joita on tapahtunut lukemattomia juuri tässä kolkassa Meksikoa? Fate ei tiedä asiasta. Faten osa on kolmas osa kirjaa 2666 ja seuraava, muita pidempi osa, on nimeltään nimenomaan Rikosten osa. Se ennakoi, että sinne on kerätty nämä kuona-aiheet. Tiedän. Olen lukenut kirjan aiemmin. Kun lopetin ääneenluvun, luin vielä muutamia sivuja David Foster Wallacen The Pale King -romaania. Tekstistä tunnistaa Wallacen äänen.