Niukasti pakkasella myös tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kuukausi sitten sain lähtökuntoon käsikirjoituksen Et tiedä minne olet menossa ja laitoin sen valikoidusti muutamalle kustantajalle. Kaksi on jo ilmoittanut, että teksti ei sovellu tai ei käy muuten heidän kustannusohjelmaansa. Hmm. Kun Helena luki käsikirjoituksen, hän kaipasi siihen jatkoa. Saatoin kertoa, että se on käynyt jo mielessäni ja että runko on päässäni. Eli aamuisin ja päiväkävelyn jälkeen olen suoltanut tätä toista osaa. Sitä on vaatimattomat 36 sivua. Eilen luin ääneen Roberto Bolañon kirjaa 2666, jossa kerrotaan miten käy nuorisojengille, joka erehtyy raiskaamaan ja tappamaan väärän nuoren neidon. Tyypit joutuvat vankilaan ja auta armias heitä, vaikka sekään ei auta. Vai saavatko vain ansionsa mukaan, onhan heillä tunnollaan raaka pahoinpitely tappoon asti? Bolaño ei mässäile kuvauksessaan, mutta hän kertoo kuulemaansa, lukemaansa, jostain tietolähteestä kokoamansa tiedon hippuset. Ja tapettujen naisten nimet ja kaikki osoitteet? Keksittyjä, luulen. Ne ovat luomassa kokonaisuutta, jotta kaikki tarinassa eteen tuleva liittyisi luontevasti osaksi tapahtumakulkuja. Tai taustana, taustakankaana, niin kuin Santa Teresa ja sitä ympäröivä Sonoran autiomaa. Helena lukee Annikki Kariniemen kirjaa Veren perintö. Minulla oli eilen omana lukemisenani David Foster Wallacen The Pale King, jota olen lukenut yli kolmestaa sivua. Tämä kesken jäänyt käsikirjoitus on viisisataa sivua pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti