Hyvää Äitienpäivää. Öisen sateen jälkeen aurinko paistaa Luumäen Taavetissa. Muutama sadepisara keittiön ikkunassa, kuin ilon tai surun kyyneleitä. Ruusuja Äideille ja keväistä mieltä. Eilen kiersimme aamusella Taavetin asemalla. Rusakko hypähteli vanhojen puiden alla hämärissä ja kello seitsemän henkilöjuna humahti vauhdilla hylätyn asemarakennuksen ohi. Palolammella näimme näsiän kukassa. Muuttolintujen aura lensi korkealla itään. Päivällä kuljimme metsässä, varuillamme käärmeiden takia eli kamera laukaisuvalmiina, mutta niitä ei näkynyt. Linnut visersivät näkymättömissä. Helena lukee edelleen Ellroyn kirjaa White jazz. Luimme ääneen Bolañon kirjaa 2666, Rikosten osaa, jossa kerrotaan kuolintapauksista ja välillä on kerrontaa rikostutkijoista ja kymmenen sivun päivitys meediosta tai vastaavasta, vanhasta naisesta, jolla on näkyjä ja joka meni televisio-ohjelmassa transsiin ja sanoi näkevänsä ruumiita, nuorten naisten ruumiita Santa Teresassa ja että sellainen on synti ja häpeä. Saa nähdä saako ryöpytys toisten hengillä leikittelevien väkivallantekijöiden omatunnon kolkuttamaan ja lopettamaan ilkityönsä? Luin myös muutaman sivun Wallacen Pale Kingiä. Illan päätteeksi katsoimme elokuvan. En muista nimeä, mutta se oli ihan kelvollinen katsottava, vaikka aihe oli kliseinen. Voiko muuta ollakaan ja odottaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti