Tilkankadulla

    

Lunta sataa Helsingin Pikku Huopalahdessa. Neljä astetta pakkasta. Luin eilen loppuun Claude Simonin kirjan Georgica. Toinen kerta, kun luin sen. Runsas, täyteläinen. Aloitin seuraavaksi William Shakespearen näytelmän Hamlet, jonka luin kaksi vuotta sitten Luumäen Taavetissa. Shakespearen tuntemukseni on hyvin vähäinen. Luin myös ääneen kolmekymmentä sivua Fedor Dostojevskin romaania Karamazovin veljekset, jossa olemme puolivälissä. Seuraamme vaihteeksi vanhimman veljen, Dmitrin tekemisiä ja ajelehtimista. Saunassa väitin Helenalle, että Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on ilmestynyt aiemmin kuin Karamazovin veljekset. Tarkistin netistä: Edellinen ilmestyi 1870 ja jälkimmäinen 1880. Työstin eilen myös kappaleen matkaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena maalaa akvarelleja, kutoo sinä aikana, kun hän kuuntelee Karamazovin veljeksiä ja lukee muun ajan Joyce Carol Oatesin kirjaa Sisareni, rakkaani. Hän on lukenut siitä jo kaksi kolmannesta. Kirja on hänen kertoman mukaan huikea, runsas, täyteläinen ja pippurinen. Luen sen taatusti jonain päivänä.

Tilkankadulla

   

Eilen ulkoilimme vaihteeksi vain kauppareissun verran. Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksessä oli kaksi isoa monttua täytetty ja laskettu asvaltti. Meidän pihalta haki kuljetus eilen iltapäivällä joulukuusen pois. Ei ensi vuoteen, vaan tänä vuonna taas. Kävin kappaleen matkaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta läpi ja olen siinä sivulla 128. Käsikirjoituksessa on sivuja kaikkiaan 833. Luimme eilen iltapäivällä yli neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Kuolleen luostarinvanhimman kalmo alkoi haista heti ensimmäisenä päivänä ja ihmeitä odottaneet luostariveljet ja maallikot kuiskivat, ettei tämä pyhä mies ollutkaan pyhä. Tästä kirjailija kirjoitti kaksikymmentä sivua tekstiä. Alesa Karamazov oli surullinen, kun hänen oppi-isästään puhuttiin halveksivasti. Hänen maallisempi munkkikokelasystävänsä houkutteli nuoren ja viattoman Alesan huonomaineisen naisen luo. Tarkoitus oli johdattaa toinen alennukseen tai lankeemukseen, mutta tapaaminen sujui toisin eli mitään ei tapahtunut ja Alesa palasi tämän vierailun jälkeen yöksi luostariin. Helena lukee vaikuttuneena Oatesin kirjaa Sisareni, rakkaani. Minulla on lukematta viimeiset kymmenen sivua Simonin Georgicaa.

Tilkankadulla

    

   

 Ensimmäinen viikko tätä vuotta päättyy. Seitsemän astetta pakkasta Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävi pureva viima etelästä, kun kävelimme aamupäivällä Munkkiniemeen, pysähdyimme leipomoon juomaan kahvit ja jatkoimme kirjastoon. Helena palautti Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona ja lainasi Joyce Carol Oatesin paksun teoksen Sisareni, rakkaani. Minä otin lainaan Shakespearen Hamletin. Kävimme eilen kellarissa, viereisessä rapussa ja Helena löysi tyhjän pinkopahvipohjan, jonka hän oli tiennyt olevan taulujen ja maalaustarpeiden seassa. Toimme ylös myös muutamia luonnoslehtiöitä. Minulla on oma lyijykynäpiirrokseni kirjan kansikuvasta. Lisäsin siihen kuorma-auton peräpään ja vein luonnostelman Helenan ihmeteltäväksi. Ideoita liikkuu. Menin eteenpäin viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi 117 sivua. Käsikirjoituksessa on tässä vaiheessa sivuja kaikkiaan 831. Luen viimeisiä kymmeniä sivuja Claude Simonin Georgicaa. Iltapäivällä luin ääneen kaksi- tai kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Nyt siinä oli oikeastaan saarna menossa ja sen päättyessä luostarinvanhin kuoli hymy huulillaan.

Tilkankadulla

    

 Kuusi astetta pakkasta Pikku Huopalahdessa, Helsingissä. Ilmavirtaus käy etelästä. Eilen aamulla näimme melkein täyden kuun, kun veimme pyykit talon koneeseen. Koska edellisellä pyykkikerralla oven tunnistin meni epäkuntoon, teimme niin, että Helena jäi odottamaan pyykkitupaan siksi aikaa, kun pyykkikone kävi. Minä tulin päästämään hänet passista, kun siirsimme pyykit kuivauskoneeseen ja Helena kävi kotona. Hän joi kahvit ja teki akvarellia ja tuli sen jälkeen vapauttamaan minut. Minulla oli Claude Simonin Georgica mukana pyykkituvassa ja ajattelin, että se on juuri oikea paikka lukea sellaista historian melskeistä kirjaa. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kauppareissulla, jolloin kävelimme samalla Mannerheimintien jalkakäytävää pitkin ja toisen kerran puolen päivän aikaan rantapuistossa ja -raitilla. Työstin viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Iltapäivällä luin ääneen neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Alesa kirjaa siinä ylös kuolemaisillaan olevan luostarinvanhimman elämänkertaa. Tarina tarinassa, mutta teksti oli vaihteeksi tasokkaampaa ja parempaa eli miellytti minua enemmän. Samaa aihetta Dostojevskin kirjoissa on kauttaaltaan. Rikos, henkinen kärsimys ja vapauttava tunnustus ja katumus. Helena luki loppuun Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona.

Tilkankadulla

    

Hyvää Loppiaista. Pakkasta aamukuudelta kahdeksan astetta. Eilen saimme nauttia auringosta Pikku Huopalahden rannalla, Helsingissä. Kuivuneita talventörröttäjiä rantakivikossa. Kaksi hiihtäjää teki latuja rantapuiston lumipeitteeseen. Luistinradalla ei ollut ketään keskipäivällä. Helena tekee luonnoksia omalla työpöydällään, teippaa akvarellipohjia valmiiksi pahveille, lukee lainaamaansa Haruki Murakamin kirjaa Ensimmäinen persoona, yhtä suosikkikirjailijaansa ja pelaa välillä pelikorteilla pasianssia. Minun Gaz matkaan -käsikirjoitukseni on sivulla 107. Koko käsikirjoituksen sivumäärä on 831. Luin eilen noin kaksikymmentä sivua Simonin Georgicaa ja ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa on menossa pitkä jakso luostariveljien huomassa. Mietin johtuuko näistä uskonnollis-filosofisista jaksoista, että Karamazovin veljekset on korotettu Dostojevskin yhdeksi pääteokseksi? Haluaisin nähdä miten kävisi, jos tarjoaisi nykykustantajalle tällaista monikymmen-, monisatasivuista elämänohjeproosaa? Kuinka monta sivua kriittiset lukijat kävisivät läpi ennen kuin luovuttaisivat? Samoin olisi hauska kuulla, miten kustannusportaan lukijaryhmä suhtautuisi Karamazovin veljeksien muka-syvällisiin avautumisiin ja keskusteluihin? Kuinka paljon tekstiä kriitikot raakkaisivat pois heti ensi lukemalta? Veikkaisin puolet tai kaksi kolmasosaa. Tämä väliarviona, kun meillä on kirjaa lukematta vielä kuusisataa sivua.

Tilkankadulla

    

Yksitoista astetta pakkasta täällä etelärannikolla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Koillistuulta viisi metriä sekunnissa. Kummat ei lopu. Meidän aamumme alkavat niin, että Helena herää, kun kello soi ja herättää minut. Nousen, käyn aamutoimet, puen, vilkaisen parvekkeelta säätä, herätän Helenan ja aukaisen läppärin. Tänä aamuna, kun istuin ja tuijotin tietokoneruutua, huomasin, että kellonaika oli 1:27 tai jotain vastaavaa. Siinä vaiheessa Helena kysyi mitä kello on?Sori, vastasin. Jatkoimme unia ja herätys rutineineen toistui muutamaa tuntia myöhemmin. Eilen aamupäivällä reistaili puolestaan meidän oma pesukoneemme. Kone ei lingonnut. Vesi jäi rumpuun. Valutimme veden koneesta poistosihdin kautta. Haimme Munkkiniemen kirjastosta Helenan varaamaan Murakamin kirjan Ensimmäinen persoona. Aioin ostaa samalla reissulla vihon tai kaksi, kun kuljimme R-kioskin ohi, mutta heillä ei ollut ollenkaan sitä artikkelia. Paluumatkalla söimme burgeriateriat Mäkkärissä. Se meni suunnitelmien mukaan. Kellonajat hämmästyttivät Helenaa myös illalla, kun hän kävi ilman silmälaseja saunasta jäähyllä parvekkeella. Jupiter ja Mars näkyivät molemmat. Likinäköisenä Helena on näkevinään Jupiterin kellotauluna, jonka viisarit näyttävät vaihdellen eri aikoja. Sain uudet villasukat, mustakärkiset, jotka vaihtuvat punaisiksi jalkaterän puolesta välistä. Ne taitavat olla Karamazovien sukat.

Tilkankadulla

      

 Kaksi astetta pakkasta tänä aamuna. Pihamaisema on talvinen, lunta maassa ja puitten oksilla. Eilen oli poikkeava päivä. Veimme aamukahdeksalta kylpypyyhkeet ja -takit talon pyykkituvan koneeseen. Kun reilu puoli tuntia myöhemmin olimme hakemassa pyykkejä, avainlätkä ei aukaissut ovea. Laitoimme viestin vuokranantajalle ja kesti kolme tuntia ennen kuin huoltomies tuli yleisavaimen kanssa paikalle. Ei onneksi sentään tämän vakavampaa. Helena teki aamupäivällä joitain luonnoksia ja minä etenin muutaman sivun Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ulkoilimme kauppareissun verran. Luin Simonin Georgicaa ja iltapäivän päätteeksi ääneen vajaat neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Kirjan henkilökaarti on iso, 54 henkilönimeä, jotka on lueteltu alkusivuilla. Kaikki nämä nimet eivät ole esiintyneet vielä tarinassa. Kirjailija on tähän asti hallinnut hienosti tätä henkilögalleriaa eli henkilöt on pohjustettu ja esitelty niin selvästi, että ei ole tarvinnut selata kirjaa taaksepäin pysyäkseen mukana kenestä on kulloinkin kysymys. Huolellista kirjoittamista. Eilen lukemassamme osuudessa oli filosofinen painotus ja tendenssi. Dostojevski pääsee arvostelemaan uskoa ja uskontoa, joka sallii viattomien lasten kärsimyksen. Ivan Karamazov kertoo nuoremmalle veljelleen Alesalle raakoja esimerkkitapauksia. Kirjailija kertoo, jatkaa ja kertoo, että asia tulisi varmasti selväksi.