Tilkankadulla

   

 

Eilenkin oli aurinkoista ja keväistä Helsingissä. Olimme liikkeellä vaihteeksi ratikalla, kävimme Kalliossa, jossa piikit olivat tarpeen tossujen kantapäissä, näimme sattumoisin yhden Helenan akvarellin kehystettynä ja palasimme Pikku Huopalahteen puolen päivän jälkeen. Ehdin työstää Gaz matkaan -käsikirjoitusta viisi sivua. Helena teki käsitöitään telkun ääressä ja luki Murakamin kirjaa 1Q84. Riitta Jalosen Kirkkaus on minulla yhä kesken. Aikakausi on siinä nyt kuusikymmentäluvun alku. Mielenterveysongelmien ja vilkkaan mielikuvituksen kanssa ponnisteleva nuori kirjailija elää maailmassa, jossa on mekaanisia kirjoituskoneita ja puhelimet ovat pyöritettävällä valintalevyllä varustettuja ja puhelinkioskien puhelimet toimivat kolikoilla. Jalonen kuittaa tekstissä vuosia ja useitakin vuosia hyppäämällä niiden yli eli ohittaa merkityksettömät kohdat ja päähenkilö vanhenee samalla ja hänelle muodostuu henkilöhistoriaa. Hän saavuttaa kirjallista menestystä ja lukee lehdissä ilmestyviä kirjallisuusarvosteluja kirjoistaan. Eilen iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idiootin ääneenlukua. Houkutukseksi jätetyn rahasumman tai lompakon ongelma aiheuttaa draamaa yhtäällä ja ikuinen rakkausteema punoutuu kaikkeen muuhun kanssakäymiseen. Ei mitään uutta.

Tilkankadulla

    

Joimme eilen yhden aikaan päiväkahvit parvekkeella. Aurinko paistaa siihen silloin poppelien ohi. Räystäät tippuivat. On se aika vuodesta. Nurkassa sulanut lumikasa toi mieleeni jäniksen- tai koiran pään. Huomasin parvekkeen viereisen pensaan yläoksalla mustuneen banaaninkuoren. Joku on heittänyt sen parvekkeeltaan. Sitten näin lähimmän poppelin oksaan takertuneen tuulessa liehuvan hiuksen. Aurinko näytti sen. Kuun vaihde merkitsee myös sitä, että silloin on vilkkaampaa muuttorintamalla. Toissapäivänä ja sitä edellisenä porukka kantoi tavaroitaan pakuun ja roskahuoneeseen yhdestä rapusta ja eilen iltamyöhällä tavaraa siirtyi rapusta toiseen. Eilen viisaat ihmiset tekivät tahollaan päätöksiään, mutta onneksi maailma kulkee radallaan ja kevät on aina lähempänä. Työstin eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena virkkasi, katsoi televisiota, teki akvarelleja ja nautti välillä Murakamin kirjasta 1Q84. Minä olen loppupuolella Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus. Se on myös sairaskertomus ja tavallaan matkakertomus. Nyt päähenkilö on paennut Englantiin ja joutunut vaihteeksi hoitoon. Lääkitys ei ole vielä kohdallaan. Luimme eilen iltapäivällä myös yli kaksikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia, jossa alkoi neljäs osa Dostojevskille tyypillisen monisanaisesti.

Tilkankadulla

    

Pikkupakkasta uuden kuukauden alkaessa. Yksinäinen tähti erottuu taivaalla. Ehkä se on Arcturus. En muistanut mainita, että maanantaina, kun näimme rusakon pihalla aamulla, se tuli käymään illalla uudestaan. Istuimme sohvalla telkun ääressä ja näin liikettä rappusissa, jotka vievät B-rapun pihan puolen sisäänkäyntirampille: Rusakko tuli raput alas. Luonto on lähellä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa on takkuisempi kohta. Poistin eilen sivun verran tekstiä, kirjoitin uutta ja muutin aikamuotoa. Edistyin viisi sivua. Olen tekstissä sivulla 552. Koko käsikirjoituksessa on 860 sivua. Tuntuu, että Helena teki eilen enemmän akvarelleja, luonnosteli akvarellilehtiöön ja virkkasi vähemmän. Hän ei ole ottanut erikseen mitään unilukemista, vaan lukee vain Murakamin kirjaa 1Q84. Minä olen lukenut puolet Riitta Jalosen romaanista Kirkkaus. Päähenkilö on kirjailija ja toipilas, skitsofreenikko, ymmärtäisin, ei-suomalainen ja reissaa Uudesta-Seelannista Eurooppaan Ibizalle ja nyt Andorraan. Samaan aikaan päähenkilö palaa tekstissä menneisiin aikoihin ja perheenjäseniinsä. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme kolmekymmentä sivua Dostojevskin Idiottin ääneenlukua. Jälleen yksi osa päättyi ja seuraavaksi aloitamme neljännen osan.

Tilkankadulla

    

 Hyvää Kalevalan päivää. Vuosi sitten luin ensimmäisen kerran Kalevalan kokonaan, kannesta kanteen. Helmikuun päättyessä on nyt aamulla täällä etelärannikolla kaksi astetta lämmintä. Eilen kun kävimme aamupäivällä kaupalla, paistoi aurinko kirkkaasti. Edistyin eilen seitsemän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tässä kuussa käynyt läpi yli kaksisataa sivua tekstiä tätä kirjoituskertaa. Pyykkituvassa ja väliaikoina luin Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus. Teksti on nopeasyklistä ja hyppelevää. Olen kuitenkin nyt hyvin sisällä kirjassa. Helena virkkasi sohvalla televisio auki hiljaisena suomassa sarjadraamaa. Välillä hän oli oman työpöytänsä ääressä tekemässä akvarelleja. Hän on lukenut ensimmäisen kirjan Haruki Murakamin kolmiosaisesta teoksesta 1Q84. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kaksikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Tunnustuksia vihreällä vai oliko se sinisellä penkillä aamuvarhaisella. Vaihteeksi elävämpää tekstiä. Illalla katsoimme osin jalkapalloa ja sen jälkeen varsin hyvän toimintaelokuvan takavuosilta. En muista nimeä.

Tilkankadulla

    

Pirteää pakkassäätä tänä aamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko kiersi pihan seinänvieriä, palasi takaisin omille jäljilleen ja pysähtyi hetkeksi istumaan korvat pystyssä. Katsoimme sitä rinnatusten ikkunasta. Aurinko helli meitä eilen. Työstin yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi 540 sivua. Yli kolmesataa edessä. Helena akvarellasi eilen, virkkasi, katsoi jotain tv-sarjaa samalla ja luki välillä Murakamin kirjaa 1Q84. Saganin Myrskyn silmässä näin lukiessani ajoin jonkin oudon maalaismaiseman, tuttua maaseutua varhaisnuoruudestani ja Mannerheimintieltä alas Tilkanvierron viertä laskeutuvan kevyen liikenteen väylän. Kun luin jokin aika sitten Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä, näin näitä samoja kulmia ja Korppaanmäentien ja Manskun risteyksen. Eilen aloitin uutena tuttavuutena minulle Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus. Siinä kulkee taustana maisema Lappeenrannan Sammonlahdesta. Luimme eilen iltapäivällä ääneen melkein viisikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Keuhkotautiin kuolevan viimeinen tilitys tuli selväksi, vaikkei voi sanoa, että selväksi ja päätteeksi nuorukainen siirtyi ulkorappusille, nosti pistoolin ohimolleen ja veti liipasimesta. Iskuri naksahti, mutta ei pamahtanut. Nalli unohtui. Kun luen Dostojevskia, näen erään vanhan kerrostalon pihan Helsingin Lauttasaaressa viisikymmentä vuotta sitten.

Tilkankadulla

    

Kuusi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Ihme juttu, Mannerheimintielle, Ruskeasuolle on ilmestynyt Alepa -pyöräteline. Onko se uusi vai onko se ollut siinä aina? Eilen, kun kävimme kaupalla, kävelimme samalla vähän matkaa eteenpäin jalkakäytävää ja pysähdyimme siihen telineen viereen. Lumisen, tyhjän telineen viereen. Ehdin ihmetellä sitä mielessäni ennen kuin Helena sanoi ääneen: ”Onko tuo teline ollut tuossa kaiken aikaa? Varmaan on.” Teräviä huomioita. Eilen ahkeroin yksitoista sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamupäivällä jotain akvarellia ja virkkasi muuten isoäidinneliöitä tai luki Haruki Murakamin teosta 1Q84. Minä luin loppuun Francoise Saganin kirjan Myrskyn silmässä. Sen kirjoitustyyli oli vanhahtava, mutta oletan sen tarkoitukselliseksi. Kirjassa elettiin kahdensadan vuoden takaista aikaa Ranskan periferiassa. Jatkoimme eilen iltapäivällä ääneenlukuharjoituksia, Dostojevskin Idioottia, jossa jatkuu harhailu aiheesta sivuun tai aihetta etsien. Onko Idiootti ilmestynyt aikoinaan suoraan kirjana vai jatkokertomuksena lehdissä? Se tuntuu jälkimmäiseltä, jossa tulee eteen harhapolkuja ja rönsyjä ja jolloin pitää vain säveltää korvakuulolta eteenpäin. Viimeiset sata sivua Idioottia ovat olleet kehnoja. Tässä vaiheessa arvioin, että kirja on tekijänsä huonoin. Koinko niin silloinkin, kun luin sen ensimmäisen kerran murrosikäisenä?

 

Tilkankadulla

    

Eilen oli pyykkipäivä ja luimme kirjojamme, kun vuorottelimme pyykkituvassa ovivahteina. Helena luki loppuun Blockin viihteellisen dekkarin Murtovaras vaatekaapissa. Minulla on kesken Saganin Myrskyn silmässä. Sagan on kirjailijanimi ja tulee Marcel Proustin suurromaanista Kadonnutta aikaa etsimässä. Toissailtana ehdotin Helenalle, että ensi syksynä voisimme ottaa sen, Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ääneenlukuprojektiksi. Hän ei innostunut ensin ajatuksesta, mutta muutaman tunnin päästä se alkoi tuntua jo paremmalta. Me olemme lukeneet ääneen aiemmin Stephen Kingin moniosaisen Mustan tornin, tosin sen ”lyhennetyn laitoksen”. Hyppäsin yli Velho -osan Mejisin muisteluksen eli luimme Velhosta vain lyhyet pätkät alusta ja lopusta. Jätin lukematta myös Tuulen avain -lisäysosan. Työstin eilen tätä kirjoituskertaa Gaz matkaan -käsikirjoitusta yhdeksän sivua. Matka jatkuu. Helena virkkaa isoäidinneliöitä. Pinkka paksunee. Välillä hän lukee Murakamin kirjaa 1Q84. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idioottia. Nyt kirjassa leijuu uhka, että ruhtinas Myskin saatetaan haastaa kaksintaisteluun. Nuori neitonen on kehottanut häntä hankkimaan pistoolin ja neuvoo miten ase ladataan. Eräs mies tulee ilmoittamaan ruhtinaalle, että hän on halukas olemaan tämän sekundanttina ja tarvittaessa taistelemaan tämän sijasta, jos edessä on kaksintaistelu. Olemme kirjassa sivulla viisisataa. Melkein neljäsataa jäljellä eli tapahtumia ehtii kertyä yllin kyllin.