Pirteää pakkassäätä tänä aamuna Helsingin Pikku Huopalahdessa. Rusakko kiersi pihan seinänvieriä, palasi takaisin omille jäljilleen ja pysähtyi hetkeksi istumaan korvat pystyssä. Katsoimme sitä rinnatusten ikkunasta. Aurinko helli meitä eilen. Työstin yhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi 540 sivua. Yli kolmesataa edessä. Helena akvarellasi eilen, virkkasi, katsoi jotain tv-sarjaa samalla ja luki välillä Murakamin kirjaa 1Q84. Saganin Myrskyn silmässä näin lukiessani ajoin jonkin oudon maalaismaiseman, tuttua maaseutua varhaisnuoruudestani ja Mannerheimintieltä alas Tilkanvierron viertä laskeutuvan kevyen liikenteen väylän. Kun luin jokin aika sitten Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä, näin näitä samoja kulmia ja Korppaanmäentien ja Manskun risteyksen. Eilen aloitin uutena tuttavuutena minulle Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus. Siinä kulkee taustana maisema Lappeenrannan Sammonlahdesta. Luimme eilen iltapäivällä ääneen melkein viisikymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Keuhkotautiin kuolevan viimeinen tilitys tuli selväksi, vaikkei voi sanoa, että selväksi ja päätteeksi nuorukainen siirtyi ulkorappusille, nosti pistoolin ohimolleen ja veti liipasimesta. Iskuri naksahti, mutta ei pamahtanut. Nalli unohtui. Kun luen Dostojevskia, näen erään vanhan kerrostalon pihan Helsingin Lauttasaaressa viisikymmentä vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti